Jatkuva kasvatus on ihan last season, seuraava iso juttu on paleoliittinen kasvatus missä puita kerätään metsästä vain tarpeeseen eli siihen minkä nuotio luolan suulla vetää.
Kysehän on antiikkisesta tavasta raiskata metsää ja siksi ehdotankin, että patsaan malli haetaan antiikin maailmasta.
Malliksi sopisi hyvin hedelmällisyyden jumala Priapus. Hänestä on paljon kuvia ja patsaita netissä. Hänen kuvistaan ja patsaistaan näkee heti, että kasvussa löytyy.
En nyt kyllä tiedä tuosta kunniasta. Patsasta kannatan silti.
Tässä ketjussa aloittajasta lähtien kaikki muut paitsi minä ovat jatkuvan kasvatuksen apostoleita. Nimittäin jatkuvan kuusenkasvatuksen. Jopa typerystenkin pitäisi tässä vaiheessa huomata, että missä mennään. Ja mistä se kukko kusee. Varoitusvalot vilkkuvat koko ajan. Ja hälytyssireenit parkuvat.
Minä en tiedä mitään jatkuvan kasvatuksen koulukuntaisuudesta, enkä siksi omaa minkäänlaisia intohimoja asian puolesta enkä vastaan. Harjoitan uudistamiseen tähtäävää puuntuotantoa, mutta kuvionrajoja järkeistääkseni sovellan reuna-alueilla menetelmää, jota mahdollisesti kutsutaan jatkuvaksi kasvatukseksi.
Tässä mistään jatkuvasta mitään tuu kun itikat syö jo keskenkasvuisenkin kuusikon. Onneksi on lehtipuuvaihtoehto että saadaan uutta kasvuun. Olisko sitten vaihtoehtokasvatusta?
Uusimman Metsälehden 11/2014 kansikuva on pysäyttävä.
Korjaamattomista tuulenkaadoista alkanut kirjanpainajatuho on tappanut koko kuvion pysähtyen alueen reunaan.
Jatkuvassa kasvatuksessa kuviorajat puuttuvat, ja tuhot olisivat valtavia.
Jos jakuva kasvatus yleistyisi, olisi metsämme todellisessa vaarassa tuhoutua.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.