Keskustelut Metsänhoito Jatkuvaa taimikonhoitoa

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 32)
  • Jatkuvaa taimikonhoitoa

    Minä harrastan jatkuvaa taimikonhoitoa. Käyn kaikki taimikot läpi joka kesä, siis joka kesä, raivaussahalla + kolmioterä. Heinäisimmät paikat kahdesti. Ei vaivaa risut ja heinät. Hyvin kasvavat, ennenkaikkea paksuutta, mutta myös pituutta. Juuristo se vasta nauttii kasvustaan ja kerää laajasti ravinteita. Ensi kesänä parhaat on reilusti yli kolme metriä. Istutettu 2007 / 7.2 ha. Metsät Etelä-Savon ja Pohjois-Savon rajamailla. Ei lehtoja, vaan tavallista savolaista maapohjaa. Työllistävä vaikutus ja bensaa palaa. Nyt saanevat kasvaa rauhassa pari kesää ja sitten varsinainen taimikonhoito. Hyvä tulee!

  • Pähkäilijä

    Jossain lienee tutkittu minkä verran enemmän ravinteesta on hyötyä ensimmäisen kymmenen vuoden aikana jos ne heinät käy pari kertaa vuoteen niittämässä, vai riittääkö maassa ravinteita riittämiin muutenkin.

    Viimeinen kuusikko minkä täällä olen istuttanut kymmenisen vuotta sitten teetti aivan riittämiin hommia, ensin heinäämisen kanssa ja 3 kertaa olen sen raivannut. Viime kesänä viimeisen kerran. Tuohonkin kohteeseen olisi saanut lehtipuumetsän tekemättä mitään ja nyt voisi hoitaa sen pariin tuhanteen runkoon.

    Yksi ensi kesänä 8v täyttävä aukko tulee ensiraivaukseen ensi kesänä – noin 2000 runkoon ja katsotaan miten siellä on eri puulajit pärjänneet, hirvituhoja kun ei enää tänä talvena ole näyttänyt vielä ainakaan kohdalle osuvan. Tuohonkaan ei kuusta voinut laittaa kun lahoa oli riittämiin aukkoa tehdessä.

    Seuraava aukko tuli istutettua vuoronperään harvakseltaan hybridiä ja rauduskoivua. Leppä ja hieskoivu ovat pärjänneet sielläkin nopeammin, raudus vähän hybridiä paremmin vielä ainakin. Luontaista tainta tuli riittämiin ympärille ja hirvet ovat pari kertaa talvessa jäkien perusteella käyneet verottamassa taimikkoa. Siksi se on tarkoitus nyt nauhoittaa ympäriinsä. Samalla laittaa nauhaa viime keväänäkin istutetulle rauduskoivikolle vaikka ne tänä talvena vielä ovat liian pieniä hirven ruuaksi.

    Johan tuli vuodatusta… Mutta jokaisessa taimikossa näyttää olevan kasvuvoimaa ihan riittämiin vielä (oksat ja kannot ovat jääneet maahan) ettei ole tullut mieleen vielä enempää lannoittaa/ kautta huolehtia noiden ravinnetasapainosta.

    jatkuu…

    tamperelainen

    Pähkäiliältä kysyn,että tarkoittaako koivuntaimikom nauhoitus sähköaitaa vaiko keltaista muovinauhaa

    Pähkäilijä

    Uittokalustosta tilasin muutaman rullan muovinauhaa. Lienee ensi viikon projektia vetää sitä pitkin mettää.

    jees h-valta

    Näyttää kevyet aitaratkaisut (joksi myös akkupaimenen lasken) saavan tuulta pikkuhiljaa. Kun huomaa hyödyt (joksi lasken myös sen että mielenkiinnosta tulee useammin käytyä tarkistamassa taimikot) uskon että moni lisää niiden käyttöä myönteisten vaikutusten innottamana. Niiden kertomaa on myös hirvien kulkureitit ja paikat joista se sitten voi jopa sisään tunkea.
    Jäljethän maastossa häviävät erittäin nopeasti joten lisähavainnot eivät pahaksi. Jos taas nauha säilyy ehjänä on aita tehnyt tarkoituksensa täydellisesti. Joskus myös joku harmiton eläin katkaisee nauhan mutta senhän sitten näkee jo taimikon kunnossakin. Suositan päällekkäin kuitenkin enemmän kuin yhtä nauhaa. Silloin havainnot tarkentuvat.

    Pähkäilijä

    Suoraan sanottuna minua VITU*TAA koko nauhan laitto mutta erikseen kun mainostaan lehdessäkin että aluelle on jäänyt vahva hirvikanta, viittä hirveä 1000 hehtaarille enkä taida salakaajaksikaan ryhtyä on vitsit vähissä. Seuran luvat on kyllä käytetty 100% onnistuneesti mutta mitä muutakaan voi istuttaa kun kuusessa oli lahoa ja maasto on männylle liian rehevää…

    Oma ampumalava ja passiin on tietysti yksi vaihtoehto, oman omaisuuden suojelemiseksi ei pitäis olla rangaistavaa hirvien ampuminen omasta taimikosta.

    Mutta se siitä – jatkuvasta taimikonhoidostahan tässä piti keskustella ja hirviketjuja on tarpeeksi muutenkin.

    Gla

    Metsäkupsa: ”Jatkuvaa taimikonhoitoa tehty joka vuosi,mutta työtä tekemätöntä itselläni rästissä.”

    Kelläpä ei olisi töitä rästissä. Riippuu myös siitä, kuinka täydellistä jälkeä tavoittelee. Omatoimisella haitari voi olla hyvinkin laaja.

    Sirolan kirjoituksesta uusimmassa makasiinissa voi saada sen käsityksen, että täällä vain murehditaan elämää suurempia asioita. Itse näen tilanteen toisin. Vaikka harvemmin kirjoitellaan siitä, miten itse omaa metsää aikoo kehittää, on ainakin minulla ja uskoakseni useimmilla muillakin jatkuvasti ajatukset sen suhteen liikkeellä. Kuluvan vuoden tavoitteisiin kuuluu harvennushakkuuta, muutaman kuvion taimikonhoito, ravinneanalyysi ja mahdollinen lannoitus, epäonnistuneen taimikon täydennystä, leimikkoon rajoittuvan rajalinjan avaus ja kenties muutaman rummun teko/korjaus. Samalla pitäisi hiukan oikoa vanhoja ajouria ja luiskata muutaman ojan ylityskohta. Eli juuri sen kaltaisia asioita, joista Sirola kirjoitti. Mutta noidenkaan jälkeen metsä ei ole valmis.

    Gla

    Paskolammi edellä törmäsi taimisuojiin. Avasin viime vuonna aiheesta keskustelun, mutta aika vähiin jäi mielenkiinto aihetta kohtaan. Voi tosiaan olla, että varapäreitä tarvitaan, jos noiden kanssa alkaa pelaamaan.

    Rautakaupassa näin muuten aaltopahvirullan, olikohan verollinen hinta n. 0,6 €/m2. Jos yksi taimisuoja on 0,25 m2 kokoinen, jää pahvista tehdyn materiaalin hinnaksi verottomana 0,12 €. Ei paha, mutta melkoista näpertelyä ja vaikutukseltaan kysenalaista taitaisi homma olla.

    Taimisuojakeskustelu:

    http://www.metsalehti.fi/Metsalehti/
    Keskustelut/Aihe/Viestiketju/
    ?topicId=595

    tamperelainen

    Näiden maahan asettavien taimisuojien alla myyrät viihtyvät erityisen hyvin.Lisäksi työläitä ja pitkä heinä kaatuu suojuksen reunalta taimen päälle.

    Leevi Sytky

    Yksi heinäys keskikesällä pitäisi riittää. Ja sillonkin se tehdään vain pahimmille horsma-ja kastikkaheinäaloille. Heiveröinen vatunvarsikko ei kuusentaimikossa haittaa. Rehevä, miehenmittainen vatukko on tietenkin vaaraksi taimille.
    Vesakon raivaus pitää ajoittaa siten, että kaksi raivauskertaa ennen ensiharvennusta riittää.
    Näin pyrin itse toimimaan koska tykkään laiskottelusta ollessani vakiduunista lomilla. Metsä kasvaa ja taimet varttuvat kyllä, vaikka tekee vain välttämättömimmän työmäärän.

    Leevi Sytky

    Mukavaahan metsässä on puuhastella. Arvostan toki ahkeruutta ja jokaisen oma asia on kuinka paljon uhraa aikaansa taimikoitten hoitoon.
    Itselle tuli liiasta työnteosta jo uupumus ja nyt olen muutaman vuoden pyrkinyt ottamaan rennosti. Lomaa järjestyy pari kuukautta vuodessa, siitä menee nykyään vain puolet metsä-ja mökkihommissa.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 32)