”Ei silloin ennen vanhaan ole metsiä istuteltu, luontaisesti ne ovat syntyneet ja seuraavat sukupolvet ovat ihan hyviä tuloja saaneet aikaiseksi. Melkoinen yleistys sinulta.”

Eipä ne seuraavat sukupolvet ole ihan hyviä tuloja saaneet.  Päinvastoin.  Esimerkiksi meillä oli metsät harsittu 1933 siihen tilaan, että kesti 30 vuotta saada merkittäviä hakkuutuloja.  Silloin ensimmäisestä avohakkuusta.  Nyt saa niin nykypolvet kuin tulevaisuudessa omistavat hyvät hakkuutulot.

Totta on, että harvemmin metsien uudistamisesta huolehdittiin kunnolla.  Siksi siirryttiin jaksolliseen kasvatukseen, jotteivat Suomen metsät totaalisesti häviäisi.  Tätä päätöstä saa Suomi suurelta osin kiittää nykyisestä hyvinvoinnistaan.-

Sekin on totta, että metsiä uudistettiin keinollisesti jo 1900-luvun alussa.   Minulla on Tapion vuosikirja vuodelta 1914, missä on täysin nykypäivään soveltuvat ohjeet taimikon perustamisesta ja hoidosta.

Timppa: ”Esimerkiksi meillä oli metsät harsittu 1933 siihen tilaan, että kesti 30 vuotta saada merkittäviä hakkuutuloja.  Silloin ensimmäisestä avohakkuusta.  Nyt saa niin nykypolvet kuin tulevaisuudessa omistavat hyvät hakkuutulot.”

Siis 30 vuotta kesti saada tuloja? Jos tuolloin olisi tehty avohakkuu ja nykymallin mukainen istutus, ei niitä seuraavia hakkuutuloja olisi paljon aiemmin saatu.

Helposti unohtuu se tosiasia, että uudistamiskuluissa säästetyt eurot voi myös sijoittaa eteenpäin. Halutessaan näitä sijoitustuottoja voi jakaa jälkipolville.

Jos uudistamiskulut siirtyisivät suoraan metsätilan arvoon ja kasvaisivat korkoa korolle, niin en kävisi tätä keskustelua. Mutta koska tuolla markkinoilla on jatkuvasti myytävänä metsäpalstoja, joissa esim. 10-vuotiasta taimikkoa myydään alle maan arvon sekä taimikon perustamis- ja hoitokustannusten, on uudistaminen aina mietittävä tapauskohtaisesti. Siksi metsäsijoittajan on otettava se minkä luonto antaa ilmaiseksi.

Jätkä: ”Tuo laki, joka ensimmäisen kerran julistettiin jo venäjän vallan aikana, on edesauttanut suomen metsien puuvarat nykyiseen malliin, joka näyttää joillekin olevan ihan kauhistus.”

Päästään jälleen siihen mottien vertailuun. Olen samaa mieltä, Suomessa ei viime vuosisatojen aikana ole ikinä ollut puuvaroja niin paljon kuin nykyisellään ja hakkuita pystytään täten kasvattamaan entisestään. Mutta miten on käynyt sen metsänomistajan? Saako hän nykyään sijoitukselleen kaikkien aikojen parhainta tuottoa? Itsellä on näkemystä vasta 80-luvun lopulta, joten en ole oikea henkilö vastaamaan kokemusperäiseen tietoon.

”Helposti unohtuu se tosiasia, että uudistamiskuluissa säästetyt eurot voi myös sijoittaa eteenpäin. Halutessaan näitä sijoitustuottoja voi jakaa jälkipolville.”

Helposti tuntuu Näädältä unohtuvan se, että jaksollisen kasvatuksen päätehakkuun kantohinnat ovat sen verran korkeammat, että sillä erotuksella saan perustettua taimikon ja hoidettua sen.  Kasvua tulee jaksollisessa vähintään 50 % enemmän kuin jatkuvassa.

Timppa: ”Helposti tuntuu Näädältä unohtuvan se, että jaksollisen kasvatuksen päätehakkuun kantohinnat ovat sen verran korkeammat, että sillä erotuksella saan perustettua taimikon ja hoidettua sen.  Kasvua tulee jaksollisessa vähintään 50 % enemmän kuin jatkuvassa.”

Ei unohdu. Teoriassa jatkuva kasvatus on taloudellisesti kannattavampi, mutta käytännössä kaksi asiaa estää sen toteutumisen. Ensimmäinen on se, että jatkuvassa kasvatuksessa puusta ei saa vastaavaa hintaa kuin päätehakkuussa. Toinen syy on se, että tasaikärakenteisen metsän muuttaminen jatkuvan kasvatuksen metsäksi, josta saisi tasaista tulovirtaa, kestää aivan liian kauan. Tämän vuoksi en suosi jatkuvaa kasvatusta. Ehkä kolmas syy on se, että osaamista ja tahtoa toimintatavan muutokselle ei ole.

Sen sijaan taimettumisessa kannattaa hyödyntää luontaista uusiutumista. Sitä helpottaa yläharvennuksen käyttö vähintään viimeisessä hakkuussa. Ensinnäkin yläharvennuksen käyttö parantaa kannattavuutta ja riittävän voimakkaana se mahdollistaa luontaisen uusiutumisen ja alikasvoksen hyödyntämisen myöhemmin avohakkuun jälkeen.