Keskustelut Metsänhoito Jatkuvaa kasvatusta tasaikäisessä metsässä

Esillä 10 vastausta, 621 - 630 (kaikkiaan 662)
  • Jatkuvaa kasvatusta tasaikäisessä metsässä

    Ainakin Puukin kanssa on ollut kekustelua tuosta, että miten määritellään jatkuva kasvatus, erirakenteinen kasvatus ja peitteinen kasvatus. Myös kannattavuus on ollut puheena. Aihe on mielenkiintoinen, etenkin kannattavuus, ja tässä yksi näkökulma vielä asiaan:

    Vastikään oli Sauli valkosen innoittamana keskustelua männikön jatkuvasta kasvatuksesta. Kun tiedetään, että männikkö uudistuu luontaisesti siemenpuuhakkuulla, käytetään sitä myös jatkuvassa kasvatuksessa. Kun/ jos siemenpuut poistetaan, on jäljellä taimikko. Onko tämä peitteistä metsätaloutta tai jatkuvaa kasvatusta?

    Aika hyvän vastauksen antaa Timo Pukkala videolla, jossa hän esittelee omia metsiään. Männikkökangas on käsitelty määrämittahyläharvennuksella niin, että kaikki rk läimitalta alle 22cm puut on jätetty. Näin metsään on syntynyt siemenpuuhakkuuta muistuttavia alueita, suojuspuualoja ja tiheämpiä alueita, joissa puusto on pienempikokoista.

    Taimettuminen on käynnissä, varsinkin ajourilla ja jäävän puuston arvonkasvu on erittäin hyvä.

    Metsä on tasaikäinen, mutta muuttuu paikoin erirakenteiseksi ja paikoin kaksijaksoiseksi. Seuraavassa hakkuussa  taimien päältä tehdään ylispuiden poistoa ja tiheämmässä osassa taas yläharvennusta.

    Metsä siis pysyi peitteisenä ja metsästä kerättiin vain arvonkasvun ohittaneita runkoja. Jos olisi tehty alaharvennus, olisi käytännössä poistettu nuo arvonkasvultaan parhaat puut, lihotettu valtapuita vielä vähän ja tehty avohakkuu.

    Tässä vielä linkki:

    Aiheena jatkuvan kasvatuksen kannattavuus ja optimointi.

  • Näätä

    kuusessa ollaan: ”Mehtäukko heitti hyvän kommentin, eli jos JK on kannattavampaa, miksi erittäin taloustietoiset metsäyhtiöt eivät käytä sitä omissa metsissään, ei edes Ruotsissa?”

    Johtuisiko siitä, että metsäyhtiöt tarvitsevat raaka-ainetta eli kuitupuuta? Kuten edellä sanoin, heillä on erilainen intressi. Heidän ydinbisnes on puun jalostaminen ei metsäsijoittaminen.

    Timppa

    ”Jk-metsän yleensä huonompi tuotto tulee jäävän puuston pääomatappiosta , heikommasta kokonaiskasvusta ja kalliimmista korjuukuluista”

    Näiden lisäksi vielä se, että tuote ei ole ostajien tarpeeseen sopiva, mkä luonnollisestikin alentaa ostohintaa.

    ”Johtuisiko siitä, että metsäyhtiöt tarvitsevat raaka-ainetta eli kuitupuuta? Kuten edellä sanoin, heillä on erilainen intressi. Heidän ydinbisnes on puun jalostaminen ei metsäsijoittaminen.”

    Näätä.  Huono selitys.  Eihän hyvin hoidetuissa jaksollisen kasvatuksen metsissä kuituprosentti ole suurempi kuin jatkuvassa kasvatuksessa.  Yhtiöt käyttävät jaksollista  sen vuoksi, että se antaa ylivoimaisesti paremman taloudellisen tuloksen siellä metsässä.  Koeta Näätä tunnustaa tosiasiat.

    MaalaisSeppo

    Näädän mukaan siis metsäyhtiöiden kannattaa panostaa puuntuotantoon, koska saavat panoksen kuitattua tuotannon jalostusarvossa.

    En oikein ymmärrä tätä, ellei yhtiöiden itse kasvattama puu (jaksollinen) ole jalostusmielessä parempaa ja näin kannattavampaa kuin avoimilta markkinoilta hankittu sekalaatuisempi puu.

    Näädän ajatuksenjuoksua mukaellen metsänomistajan kannattaa panostaa puun kasvatukseen niin, että myytävä puu on jalostukseen sopivaa. Panostus (esim jalostetut taimet) kuittaantuu puun korkempana myyntituloksena.

    Planter

    ”Näätä” on varmaankin metsäsijoittaja, joka ostaa metsätiloja, saattaa myydä puuta tai olla myymättä. Hän katsoo kokonaisia metsätiloja samalla ”taloudellisella silmällä”, kuin puunmyyntiä. Hän voi myydä koko tilan vaikka vuoden päästä ostosta, jos saa hyvät kaupat ja näkee sen kannattavaksi. Sijoitushorisontti ei ole päätehakkuu 80 vuoden päässä.

    Tällaisessa bisneksessä toimitaan vähän lyhyemmällä aikajänteellä ja nettonykyarvon laskenta istuu siihen hyvin…tai on oikeastaan ainoa tapa saada jotain tolkkua tekemisiinsä: kannattaako hakata ja milloin, kannattaako uudistaa, miten uudistaa, missä vaiheessa myydä koko  tila pois.

    Keskustelupalstalaiset taitavat enimmäkseen haalia lisähehtaareja tyyliin: ”tavoite on saada ainakin 300 ha.” Maapohjasta ei koskaan luovuta. Aina paremmalta tuntuu mitä enemmän on pinta-alaa, vaikka huonompaakin. Läheltä voidaan ostaa vähän ylihintaankin, kun silloin hoitotyöt voidaan tehdä ”ilmaiseksi” itse. Ainakin itse olin aikanaan tuollaisessa ”flow-tilassa”, mutta onneksi se meni ohi.

     

    Reima Ranta

    Näätä lisää täällä ansiokkaasti metsätalouden ymmärrystä.

    Tärkeää se on ennen muuta niille perintömetsän omistajille, jotka ovat ulkoistaneet kaiken metsätaloudessaan ja joille yleisesti avohakkuut ovat perustellusti vastenmielisiä. Heille perustelemattoman taloudellisen tiedon antaminen ammattikunnan nimissä on törkeää – varsinkin kun sillä ajetaan omaa etua.

    Keskimääräisen 30 ha:n metsätilan omistajalle, joka haluaa itse hoitaa omaa metsäänsä puuntuottoa maksimoiden (eli maapohjan tuottokykyä täysimäärisesti hyödyntäen), ja säästyvät varatkin makaavat pankkitilillä inflaation syötävinä, jaksollinen kasvatus on taloudellisestikin ok.

    Kun metsätalouden taloudellisia neuvoja annetaan, koroista ja vaihtoehtoisista sijoituksista, lainoista jne. olisi aina keskusteltava. Niiden merkitys on täysin kiistaton.

    Reima Ranta

    Planter: ”Ainakin itse olin aikanaan tuollaisessa ”flow-tilassa”, mutta onneksi se meni ohi.”

    Kuin myös.   Verotuksen siirtymäkauden aikana siihen oli erinomaiset perusteetkin.

    Timppa

    ” Heille perustelemattoman taloudellisen tiedon antaminen ammattikunnan nimissä on törkeää – varsinkin kun sillä ajetaan omaa etua.”

    Kuka jakaa ”törkeää” tietoa ja millaista?

    Gla

    RR: ”Keskimääräisen 30 ha:n metsätilan omistajalle, joka haluaa itse hoitaa omaa metsäänsä puuntuottoa maksimoiden (eli maapohjan tuottokykyä täysimäärisesti hyödyntäen), ja säästyvät varatkin makaavat pankkitilillä inflaation syötävinä, jaksollinen kasvatus on taloudellisestikin ok.”

    Tarkoitatko, että muille jaksollinen kasvatus ei ole taloudellisesti ok?

     

    Gla

    Timppa: ”Kuka jakaa ”törkeää” tietoa ja millaista?”

    Konsulteilta tulee tietoa jos jonkinlaista. Itsekin olen saanut neuvoja uudistaa juurikääpäinen kuusikko kuuselle tai lykätä ylitiheään koivikon harvennusta runkojen järeyttämiseksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että omistaja tekee päätökset ja muut ovat vain vastuuttomia neuvojia. On karmea tilanne, jos ydinliiketoiminnan keskeiset päätökset tekee joku muu kuin omistaja tai jos päätökset tehdään perusteella ”no kun se sano niin”.

     

    Reima Ranta

    Sinä tiedät Gla mitä tarkoitan. Etelä-Amerikassa korko voi olla kannattavuuteen hyvinkin korkea – Lapissa paikoin kannattava korko lähestyy nollaa.

    Se on tärkeää, että neuvoja antava ammattikunta ymmärtää mistä on kysymys ja antaa oikeaa tietoa.

    Gla: ”On karmea tilanne, jos ydinliiketoiminnan keskeiset päätökset tekee joku muu kuin omistaja tai jos päätökset tehdään perusteella ”no kun se sano niin”.”

    Näin vain tuppaa olemaan, jopa lain säätäjillä. Kanta muodostetaan ”asiantutijan” lausunnosta. Keskimääräinen metsänomistus on taloudellisesti koko lailla merkityksetön. Huomattava osa omistajista on ikäihmisiä ja metsistä täysin vieraantuneita perintömetsän omistajia.

Esillä 10 vastausta, 621 - 630 (kaikkiaan 662)