Visakallo, rinnastetaan asia yritystoimintaan. Yrityksessä joku keksii idean kuinka yrityksen toimintaa saadaan tehostettua sekä kasvatettua yrityksen myyntiä. Yrityksessä kuitenkin analysoidaan tilannetta ja todetaan, että saatu hyöty ei ole riittävä huomioiden sen vaatima panostus ja/tai idea sisältää liian suuria riskejä. Idea hylätäänkin. Sinun logiikkasi mukaan yrityksen pitää jatkossa tehdä vuosittainen negatiivinen kirjaus saamatta jääneistä tuloista? Usko pois, ei tehdä.

Kun on pitkään tehnyt asioita samalla tavalla, on vaikea nähdä enää metsää puilta.

Kevennyksenä toteaisin,että omaksumani laskennallisista kommervenkeista väljempi metsätalous taitaa olla sittenkin vähemmän tressaava??

On pitemmässä juoksussa muovautuneet metsämaan ostohintatasot, työmenetelmät ja kaikki muu rekvisiitta jolla toiminta on mahdollista. Näitä alunperin kriittisesti tarkastellen ja käytäntöön soveltaen on muodostunut ”oma” toimintamalli. Se EI VOI olla kokonaisuutena niin paljoa hakoteillä ettei kannattaisi,koska esim. metsäfirmat toimivivat isoissa linjoissa samoin periaattein. Heillä on kuitenkin metsäekonomit laskeneet samat rätingit moneen kertaan.Loppu on tilakohtaista ekstraa TAI sitä riskiä joka vain kuuluu taudin kuvaan. Ja se on siinä.

Setelit ja kolikot jotka kilahtavat, ovat realisoitunutta tulosta.

Siksi metsätalous vapaallinen ,vähän enempi kuin hyvä harrastus.

Jokainen voi tietysti valita oman tapansa ihan vapaasti. Ei metsänkasvatuksessa ehkä kannatakaan laskea kaikkia kustannuksia liian tarkkaan ettei ala harmittamaan ; kun esim.perintöverojen maksu tapahtuu useamman kerran metsän kiertoajassa ja osasta puita on maksettu ylimääräiset toiset verotkin jo ennakkoon paremman puun hinnan aikaan. Sillähän ne metsäfirmatkin myy metsiään pois, kun ei kannata pienellä tuotto%:lla kasvattaa.  Mutta näillä mennään…

Asiaa tuntemattomien toimittajien hehkuttama Joroislaisen jk-metsänomistajan ratkaisua taas ymmärrän täysin. Nainen halusi nauttia omasta 100 ha:n tilastaan. Hän aikoi pitää metsän monimuotoisena, poimia marjoja, sieniä ja kuljeskella peitteisessä metsässään. Hänelle metsä näkyi olevan olopaikka ja maisema-arvona kohdallaan – hyvä niin.

Veikkaan, että elintulo oli muualta kuin omasta metsäpalstalta. Jos itsellä olisi näin hyvä tilanne, niin aivan hyvin voisin tehdä samalla tavalla! Metsässä voisi olla näpäkkä laavu+nuotiopaikka ja ympärillä hyvät hirvimaastot koiran haukuttavaksi. Hirvikoiran haukku on musiikkia korvalle.

mehtäukko, en ainakaan itse koe omaa toimintatapaani stressaavaksi. Joku saa onnistumisen tunteen itse raivaamansa taimikon lopputuloksesta ja joku puolestaan siitä, että on saanut ylituottoa metsästä keskimääräiseen tuottoon nähden. On niitäkin, jotka saavat onnistumisen tunnetta molemmista. Jokainen painottaa sitten omia näkökulmia, mutta jos puhutaan metsätalouden kannattavuudesta, emme yksinkertaisesti pysty unohtamaan metsäekonomian perusteita.

Muista myös, että metsäyhtiöillä on aivan erilainen intressi omien metsien kasvatukselle kuin mitä yksityisellä metsäsijoittajalla on. Heidän kannattaa panostaa puuntuotantoon, koska myöhempi puun jalostusarvo kuittaa metsänhoitokulut. Ymmärrän hyvin, miksi he myyvät metsiään pois. He saavat paremman tuoton muualta ja Suomessa riittää metsänomistajia, jotka koko metsäklusterin opastamana optimoivat kiertoaikaa ja puuntuotantoa.