Näätä voi tarkistaa sivulta 19, olenko maininnut jotakin paljaan maan arvosta.

Tässä ketjussahan keskustellaan jatkuvasta kasvatuksesta tasaikäisessä metsässä ja ko kasvatustavan kannattavuudesta. Kannattavuuden osalta luonnollinen vertailukohta on jaksollisen kasvatuksen metsä vastaavalla maapohjalla. Tällaisessa vertailussa ei kannata ottaa huomioon maapohjan arvoa, koska se on molemmilla kasvatustavoilla sama.

Sivulla 19 esitin näillä oletuksilla tehdyn laskelman. Odotan mielenkiinnolla jonkun jatkuvan kasvatuksen asiantuntijan esittävän laskelman ko. kasvatustavan tuotoista 4% korolla 70 vuoden tarkastelujaksolla vastaavalla maapohjalla (omt). Pelkät suusanalliset pähkäilyt eivät ole uskottavia, ellei esitetä myös kylmiä faktoja.

”…voisiko OMT-pohjan uudistaa jollakin halvemmalla keinolla kuin mätästys, istutus, jumalaton heiniminen ja raivaus. Ja sitten tuon keinon pitäisi tuottaa enemmän tuottoa +30 vuotta uudistamisesta.”

Ilman maapohjan käsittelyä ei uudistaminen onnistu . Sopivalla muokkauksella ja päätehakkuun ennakkovalmisteluilla heinäämistä ei tarvita lainkaan ja raivaustarvekin vähenee .

Kun kuviolla on päätehakkuuvaiheessa niukasti tai ei lainkaan lehtipuuta , uudistusalan taimikkovaiheen raivaustarve on kohtuullisen vähäinen . Sopiva muokkaus(ei liian voimakas) puolestaan takaa sen  , että heinä ei ehdi muodostua ongelmaksi istutettaville taimille , mikäli istutus tehdään välittömästi hakkuun jälkeen . Maan pinnan mahdollisimman vähäinen rikkominen puolestan vähentää siemensyntyisten lehtipuuvesakon ilmestymistä uudistusalueelle  ja tämän myötä raivaustarvetta .

Kun edellä mainitun lisäksi tehdään oikea-aikainen taimikon varhaisperkaus  ja tarvittaessa vielä toinen käsittely , on tasaisen ja elinvoimaisen uuden metsän syntyminen kohtuullisen varma . Päätehakkuulle päästään 50-60 vuoden kuluessa .

Lipsumien hoitotoimien toteutuksessa aiheuttaa aina lisäkustannuksia myöhemmässä vaiheessa ja varsin pian myös tavoitellun puuaineksen(tukki) laadun ja määrän alenemisen. Taimikonhoidon viivästyminen vuodella optimaalisesta aiheuttaa vähintään 10% lisäkustannuksen . Hoitotoimien työmäärä ja kustannukset tuplaantuvat alle kymmenessä vuodessa . Lisäksi tuona aikana kasvatettavien taimien kasvu hidastuu ja laatukin alkaa kärsiä varjostuksen takia .

Valitettavasti lopullista verailua tuloksesta on harva uudistusmenetelmän tietylle kohteelle valinnut tekemässä . Itse olen näitä tuloksia päässyt mittaamaan useilta ”koealoilta” vuosien mittaan…. ensimmäisenä . Jatkuvan kasvatuksen omaisesti hoidetuilta lohkoilta kertyy koneen mittariin harvoin yli 100 kuutiota hehtaarilta/ käsittelykerta.

Onnistuneilta jaksollisen kasvatuksen  kohteilta puolestaan se 100 kiintoa voi tulla jo ensiharvennuksesta , toisesta harvennuksesta vähän yli 100 ja päätehakkuusta 400-500 kuutiota hehtaarilta . Mikäli puuston laatu on kohdallaan on tukkiosuus päätehakkuussa 90%:n tietämillä .

Tällä kokemuksella ,40 vuotta metsän parissa työskennelleenä ja 20 vuotta omistajana , en suosittelisi jatkuvaa kasvatusta muuanne , kuin pienialaisiin erikoiskohteisiin . Luontaisen uudistamisen kortti on käytössä siellä , missä onnistumisen edellytykset on selvästi havaittavissa . Ei OMT:llä , mikäli halutaan onnistumisia ja tuottavuutta .

Voi vain nyökytellä Suorittavan tiivistetystä ”oppikirjasta”…

”Onhan se uskomatonta, että itseään sivistysvaltioksi kutsuvassa maassa korruptio on niin syvää, että metsänomistajaa ei hyväksytä elinkeinon harjoittajaksi omassa metsässään?”

Jos pystyt toimittamaan tarvittavaa tavaraa oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan sovitussa aikataulussa muita halvemmalla , ei elinkeinon harjoittamsieen ole mitään esteitä . Jos ei osaaminen ja into riitä , on turha kitistä .

Joovaan:”- Mutta se, että korjuusta maksettaisiin metsänomistajalle, ei se nosta päälukua, eikä toteutus vaikeutuisi, päinvastoin, kustannukset alenisivat.”

– Joovaan haluaisi metsänomistajat raatamaan lähes ilmaiseksi ja särkemään kalustonsa ja itsensä hankintatöissä, joissa ainoa tulos on ”Väärin harvennettu” metsä ja valtavat korjuuvauriot.