Pahoittelut Visakallo etten ollut pysynyt perillä nimimerkkimuutoksestasi. Tunnistin sentään, että nimimerkillä ”Puun takaa” ja sinulla on samankaltaiset ajatukset! 🙂

Jätkä: ”Nyt on paras aika lehtipuun vesottumista ajatellen. Aamulla, kun alkaa nähdä kunnolla, nykäistä raivuri käyntiin ja vilua karkoittaen liikkua vaikkapa hieman ripeämmin. Kolmen maissa kun aloittaa ja lakaisee risua nurin yhdeksään asti, eli ruotsalaisella ammattisahalla kolme tankillista viilauksineen, niin onkin jo mukava hetki vaikka pulahtaa raikkaaseen järviveteen huuhtomaan hiet pois.

Voi kuvitella, että työrupeaman jälkeen koko päivä on vapaa-aikaa.”

On vain niin katoavan lyhyt aika tämä, kesäinen valoisa ja pitkä päivä.  Vaikka sahaisi 12 tuntia päivässä, niin tuntuu että vapaa-aikaa on yllin kyllin. Tuottavaa työtä on mahdollista tehdä niin kauan kun lämpätila ei ylitä +15 astetta.

Jos jollekin on siunaantunut tai on ostamalla hankkinut hyviä metsäpohjia, MT+ tai OMT kankaita, niin tuollaisilla kuviolla kannattaisi käyttää aikaa ja rahaa, että saisi viljellyn metsän perustettua. Noilla edellä mainituilla metsäpohjilla jalostettu taimiaines kasvaa huimaa vauhtia. Alikasvoksella aikaansaatu metsä vaati ensin odottelua 10 vuotta, ennenkuin ollaan tilanteessa missä pottiputkella istuttu taimi on. Sitten tämän jälkeen luontaisella taimella kasvu on 10-20% hitaampaa kuin jalostetuilla taimilla, joku osaisi laskea kannattavuuksia tarkemmin. Uudistaminen on ilmaista aliskasvoksella, mutta hyvän metsäpohjan potentiaalin hukkaaminen on huomioitava asia, Puulajista riippumatta, ei ole pakko olla kuusta aina. Eli koivu tai kuusi, visakoivu, tammi tai joku muu erikoisuus, aina kannattaisi hyvä maapohja viljellä keinollisesti.

Jos joku kokee oman metsätaloutensa tuottavan huonosti, niin auttaako siihen toisten tekemien ratkaisujen arvostelu ja laskutaidon moittiminen? – Ei valitettavasti yhtään. Kannattavuus lähtee aina omista toimista ja ratkaisuista. Useimmiten ne ovat sarja melko pieniä tekoja, joskus taas ongelmat ratkeaa vain isolla rytinällä. Nyt kun valtio ei enää rajoita ja valvo yksityisomistajien metsänhoitoa, vastuu on kokonaan itsellä.  Siinä ei pelkät puheet ja valitukset auta, ainoastaan teot ratkaisee.

En tarkoittanut Näätää, enkä  muutakaan tiettyä henkilöä, vaan sitä, että joillakin keskustelijolla tuntuu olevan käytössään jotain uutta ja parempaa tietoa ja osaamista, josta muut palstalaiset ovat jääneet osattomiksi ja sen takia jääneen harjoittamaan metsätalouttaan vanhojen oppiena ja uskomusten varassa.  Jostain syystä näiden yhdeksän palstallaolovuoden aikana ole kuitenkaan nähnyt yhtään selostusta tai valokuvaa  niistä käytännön menetelmistä, miten tätä uutta metsätaloutta harjoitetaan.

Visakallo, minulle on sen sijaan jäänyt kuva sinusta, että et suvaitse muuta totuutta kuin oman tapasi toimia. Et sinäkään ole kannattavuuslaskelmiasi esitellyt, tosin olen palstaa noin 1,5 vuotta seurannut tarkemmin. Me voimme olla eri mieltä siitä, että mitä oletuksia ja laskentakorkoja on kannattavuuslaskennan taustalla, mutta eikö se ole vain keskustelupalstan kantava voima?

Aina voi oppia ja kehittää uutta sekä pitää uskaltaa miettiä uutta. Vertauskuvana vanha historiallinen tapaus 1800-luvun New Yorkista. Siellä liikuttiin taannoin hevosilla ja ongelmaksi muodostui kadun reunamille kasaantuva lanta. Kaupunki mietti tiuhaan toimintatapoja ja tuhlasi resursseja siihen, miten lanta saadaan kerätyksi ja vietyä pois. Silloin ennustettiin, että 1960-luvulla kaupungissa työllistetään yli 100.000 henkeä siirtämään hevosen lantaa pois kaduilta. Ja sitten joku meni keksimään auton…