Visakallon kanssa samaa mieltä ! Metsää ei tarvitse omistaa , jos se tuntuu vaikealta tai ei sovellu yhteen tuottavamman toiminnan kanssa .

Minulla maat ja mannut vaihtuivat aikoinaan velattomaan uuteen omakotitaloon järven rannalla lähellä palveluja . Tuottavaan työhön metsän parissa on riittänyt muutoksen jälkeen paremmin aikaa.

Peruskysymykseen metsän tuottavuudesta voisi mainita , että harsintataloudella ja nopeiden voittojen tavoitteluilla meillä ei olisi nykyisen kaltaista metsäteollisuutta eikä puilla sitä jalostusarvoa , mitä nykyisin .

Jos yksikköhinta on alhainen , on lisättävä määrää . Näin on tehty pelloilla ja navetoissa . Miksei myös metsässä ?Näin toimii markkinatalous .

Puun määrän lisääminen on yksi keinoista lisätä kannattavuutta. Muita keinoja on kustannusten karsiminen ja entistä arvokkaamman puun kasvatus.

Määrämittaisen puun harsinta johti ainakin aiemmin usein jätemetsiköiden syntymiseen. Se mahdollisuus on olemassa, että sama toistuu j- kasvatuksessakin, mutta ei välttämättä.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, senhän sallii jo metsälakikin, jota ei enää kuulemma valvota (paitsi metsä- ja ls-lakikohteita). Sitten kun joku  jatkuvaa kasvatusta harrastavista raatilaisista haluaa esitellä aikaansaannoksiaan, teemme kohteeseen nimimerkkien kesäretkeilyn. Itse olen jäänyt jumiin siihen ajatukseen, että jk-menetelmä on parhaimmillaan erityiskohteissa, joissa halutaan painottaa muitakin tavoitteita vahvemmin, ei pelkästään puuntuotantoa. Tällaisia alueita ovat vaikkapa juuri mainitut lakikohteet ja muut erityiset elinympäristöt, vesistöjen rannat ja muut maisemallisesti arvokkaat alueet, heikkotuottoiset kallio- ja kivikkoalueet, suojametsät pohjoisella metsänrajalla, osa ojitetuista suometsistä sekä riistapainotteiset alueet. Kyllä noistakin kertyy isoja pinta-aloja.

Nykyinen jaksollinen kasvatus on johtanut puunkasvun ja tarjonnan  ylimäärään, jolle ei ole tarvetta metsäteollisuudessa. Valtionvaroin, nämä yritystoiminnasta puhuvat veljet lisäävät puuntuotantoa parantaakseen oman tilansa kannattavaisuutta, joka huononee koko ajan. Tilani kannattavaisuus on paljon parempi kuin metsätalousyrittajiksi itseään kutsuvilla. Liikevaihdon kasvu ei tarkoita sitä, että nettotulos kasvaisi. Suomen suurin maitotilakin meni aikoinaan konkurssiin, vaikka ei toiminut edes markkinataloudessa sanan oikeassa merkityksessä. Toiminnan laajentamiseen ja velanottoon ei kukaan pakota, se on vapaaehtoista, jokainen vastatkoon myös itse veloistaan.

Kuitupuun käyttö vähenee kuitenkin, koska sitä menee paperin valmitukseen vielä suurin osa, eikä edes paperinvalmistuksesta poistuvaa kuitupäämäärää pystytä hyödyntämään. Uusia investointeja ei Suomeen misään tapauksessa tule niinpaljon, että puunkäyttömäärä enää merkittävästi kasvaisi. Sellaisia rahamääriä tänne ei mistään löydy, miksi tarvitaan kiinalaista raaha, jos sitä olisi ylimäärinntarjolla.

Eikö tuo ole realismia, miksi ei voida pysyä realistisissa näkymisssä.