Keskustelut Metsänhoito Jatkuvaa kasvatusta tasaikäisessä metsässä

Esillä 10 vastausta, 311 - 320 (kaikkiaan 662)
  • Jatkuvaa kasvatusta tasaikäisessä metsässä

    Ainakin Puukin kanssa on ollut kekustelua tuosta, että miten määritellään jatkuva kasvatus, erirakenteinen kasvatus ja peitteinen kasvatus. Myös kannattavuus on ollut puheena. Aihe on mielenkiintoinen, etenkin kannattavuus, ja tässä yksi näkökulma vielä asiaan:

    Vastikään oli Sauli valkosen innoittamana keskustelua männikön jatkuvasta kasvatuksesta. Kun tiedetään, että männikkö uudistuu luontaisesti siemenpuuhakkuulla, käytetään sitä myös jatkuvassa kasvatuksessa. Kun/ jos siemenpuut poistetaan, on jäljellä taimikko. Onko tämä peitteistä metsätaloutta tai jatkuvaa kasvatusta?

    Aika hyvän vastauksen antaa Timo Pukkala videolla, jossa hän esittelee omia metsiään. Männikkökangas on käsitelty määrämittahyläharvennuksella niin, että kaikki rk läimitalta alle 22cm puut on jätetty. Näin metsään on syntynyt siemenpuuhakkuuta muistuttavia alueita, suojuspuualoja ja tiheämpiä alueita, joissa puusto on pienempikokoista.

    Taimettuminen on käynnissä, varsinkin ajourilla ja jäävän puuston arvonkasvu on erittäin hyvä.

    Metsä on tasaikäinen, mutta muuttuu paikoin erirakenteiseksi ja paikoin kaksijaksoiseksi. Seuraavassa hakkuussa  taimien päältä tehdään ylispuiden poistoa ja tiheämmässä osassa taas yläharvennusta.

    Metsä siis pysyi peitteisenä ja metsästä kerättiin vain arvonkasvun ohittaneita runkoja. Jos olisi tehty alaharvennus, olisi käytännössä poistettu nuo arvonkasvultaan parhaat puut, lihotettu valtapuita vielä vähän ja tehty avohakkuu.

    Tässä vielä linkki:

    Aiheena jatkuvan kasvatuksen kannattavuus ja optimointi.

  • Gla

    Näätä: ”Gla, sinä nostat aina esille tuon heinittymisen.”

    Koska mielestäni riski tällaiseen on suuri etelässä rehevillä mailla. Tiedän toki kohteita, jossa on syntynyt tiheä vesakko, mutta myös suurelta osin tyhjäksi jääneitä kohteita. Ennustaminenkin on vaikeaa, koska vaihtelua on kuviotasollakin. Samalla tavoin käsitellyllä ja maaperältään samanlaisella alueella voi tyhjäksi jääneet ja täyteen kasvaneet alueet vaihdella. Kyse on siis todennäköisyydestä ja riskistä. Ei siitä, etteikö puuta voisi syntyä.

    Koivua moni pitää takuuvarmana luontaisena täydentäjänä, mutta koivun kasvatusta ja käyttöä käsittelevässä kirjassa siteerattujen tutkimusten mukaan istustus on todettu varmimmaksi menetelmäksi saada aikaan täystiheä taimikko.

    Gla

    Muutama aiheeseen liittyvä kuva vuosien varrelta:

    Jälkimmäistä kohdetta olen vuodesta 2014 alkaen täydentänyt männyillä, jotka alkavat vähitellen nousta heinikon päälle. Osalta alueesta myyrät on syöneet taimet, joten aukkoja jää vieläkin. Muilta osin tämä ja paikoin ensi vuosikin pitää vielä heinätä, sen jälkeen riittää hirvikarkotteen ruiskutus. Ensimmäisen käsittelyn tein viime syksynä, eikä ainakaan vielä ole syöntiä ollut. Tosin hirviä kiinnostavaan kokoon taimet ovat vasta tulossa. Uutta valokuvaa en vielä ota, koska kuvassa taimet ei vielä heinikosta erotu.

    Ensimmäisessä kohteessa on kuivemmalla osalla kuviosta luontaisia mäntyjä alkanut nousta vitelikön yli, suurimmalla osalla alueesta taistelu heinikon kanssa jatkuu. Heinittyminen lienee myös myötävaikuttanut myyrätuhojen syntyä. Kuuset näyttää säästyneen mäntyjä paremmin. Glyfosaattia olen jonkun verran noissa käyttänyt, mutta sekä täydennys-, että luontaisia taimia sisältävässä kohteessa ruiskutus on hankalaa.  Ruiskutus pitää tehdä ennen kuin taimet kokonaan hautautuvat heinikkoon eli kasvukaudella kesäkuun aikana. Kuitenkin vierekkäin saattaa olla taimia, joita ei heti huomaa ja tällöinhän glyfosaattia joutuu väärään paikkaan. Yhtään kasvatuskelpoista tainta ei noissa kohteissa ole varaa tuhota.

    Että ihan vertailun vuoksi kannattaa katsella kuvia jaksollisen kasvatuksen menetelmin saaduista istutustaimikoista ja nuorista metsistä, joita mm. Visakallo/Puun takaa on paljon palstalle lähettänyt. Toki voin viikonloppuna ottaa kuvan naapurin epäonnistuneesta istutuskuusikosta, mutta eipä sielläkään heinän seassa paljon muuta kasva kuin jokunen hirven ja/tai peuran pensastama lehtipuu.

     

     

     

     

    Gla

    Tapanin myrsky riehui loppuvuodesta 2011. Nyt on sopiva aika tarkastella sen takia syntyneiden pienaukkojen tuloksia. Itselläni on kl 04 omt-kuusikossa yksi, mutta taimettunut se ei ole. Muuten kuvion kosteahkossa pohjassa vaaksan mittaista kuusen tainta kyllä on, mutta heinikko on ainakin toistaiseksi tuossakin kisassa vienyt voiton. En tiedä, mistä vaihtuva taimiaines on nimityksensä saanut, mutta hyvin se tilannetta kuvaa, kun vain hyvin pieni osa noista taimista kasvaa ilman ahkeraa hoitoa vaaksaa pitemmäksi. Aukkojen heinikossa taistelun seurauksena moni kisasta selvinnyt on kuitenkin  valmiiksi lenko. Eli sen lisäksi, että ennuste puun määrästä on huono, myös ennuste laadusta on huono.

    Puuki

    Vaikuttaa ylioptimistiselta joidenkin jk:n toimijoiden jutut metsän uudistumisesta ja kasvusta ko. menetelmällä.   Erään nimeltä mainitsemattoman firman mainoksen kuvassa on hakkuu käynnissä kuusikossa, joka vaikuttaa ihan tavalliselta suht. vanhalta metsältä. Taimikokoisia puita on harvassa eivätkä ne näytä  kasvatuskelpoisilta.  Ne saattaisi elpyä kasvuun, (kuten jonkin aikaisemman linkin kuvissakin  oli esitelty), mutta hidasta se joka tapauksessa olisi.

    Kaksivaiheinen suojuspuuhakkuu on ollut tasaiäiskasvatuksessa luontaisen uudistamisen keino, jota tuo  tilanne muistuttaa. Sitä on vaikea saada onnistumaan ellei taimia ole jo ennen väljennyshakkuita olemassa . Onnistuneeko uudistuminen paremmin jatkuvassa kasvatuksessa. Epäilen vahvasti että onnistuisi. Taimia tarvittaisiin siinä vähemmän, mutta helposti käy niin että niitä ei tule  yhtään harvahkon kuusikonkaan alle ainakaan ilman maanmuokkausta.

    Jovain

    Harrastelijalta hyvä ulostulo metsätalouden kannattavuudesta. Eihän se muuta voi ollakaan palveluelinkeinona, korjuun viljelyn hoidon n. 70 %, lisättynä veroilla ym. menoerillä. Eihän sieltä muuta voi olla odotettavissakaan, kuin vähän käyttörahaa. Hyvä käsitys myös jatkuvasta kasvatuksesta, mitä se oli ennen ja mitä se voisi olla tänäkin päivänä.

    Visakallo. EU integraatio tarkoitti aikoinaan luonnonvarojen haltuunottoa, niin EU kuin myös kansallisella tasolla ja sitähän se totisesti on ollut.

    Planter

    Näin markkinoi eräs merkittävä metsäalan toimija poiminta- ja pienaukkohakkuita.

    https://www.metsaforest.com/fi/Metsanhoito/Pages/Poimintahakkuut-ja-pienaukkohakkuut.aspx

    Jovain

    Mielestäni vanhat kuusikot soveltuvat huonosti  jatkuvaan kasvatukseen, ne tulisi uudistaa ja aloittaa uutta kiertoa valopuilla. Muutoinkin jatkuva kasvatus ostettuina palveluina, ei jätä paljoa pussin pohjalle, joten tästä syystä metsänhoidossa ja muussakin hakkuutoiminnassa, olen pyrkinyt avaamaan metsänomistajien mahdollisuuksia menestyvään metsätalouteen.

    Reima Ranta

    Me kaikki tiedämme, että istuttamalla saadaan nopeammin uusi metsä ja voimakkaalla uudistamismenetelmällä suurempi puuntuotos. Kannattavuutta se ei kuitenkaan takaa, jos jo pienellä laskentakorolla tuotot menevät uudistamiskuluihin. Se merkitsee sitä, että hyvinkin pieni puuntuotos antaa paremman kannattavuuden. Kannattavin menetelmä on selkeästi laskentakoron funktio.

    Se, että pyrkii metsänhoidollaan maksimaaliseen puuntuotokseen on aivan ok. Mutta miksi naapurimetsänomistajan pitäisi toimia samoin, vaikka hänellä on vahvat perustelut toimia toisin.

    Kertokaa nyt miksi?

    Naapurinne maksimaalinen puuntuotos on etujenne vastaista. Ylitarjontatilanne lienee kaikkien mielestä tosiasia ja markkinoilla kysyntä ja tarjonta määrittelee hinnan.

     

    Gla

    Kukaan tuskin on väittänyt, että pitäisi toimia vastoin vahvoja perusteita. Kyse on siitä, mihin uskoo ja mihin ei eli toteutuuko kevyemmän uudistamisen oletukset puun määrästä, vai onko tuloksena vieläkin huonompi tulos kuin noiden oletusten perusteella pitäisi. Eli syntyykö sekavaa vähäarvoista puustoa ja heinikkoa taimikon sijaan. Lisäksi näissä keskusteluissa harvoin määritellään olosuhteita. Sinä painotat pohjoisen karuja maita, useimmat meistä toimii etelässä ja pääosin rehevillä mailla. Mutta esim. vt-kankaalla istutukselle on olemassa vallitsevan näkemyksen mukaan varteenotettavia vaihtoehtoja etelässäkin. Ei sitä pidä oman mielikuvituksen tulosten takia yrittää vesittää. Uskon, että uudistamisen kalleudesta puhuttaessa keskustelusta tulee huomattavasti rakentavampaa, kun määrittelet kasvupaikan ja lämpösumman  + laskentakoron.

     

    Visakallo

    Voin allekirjoittaa Glan vastineen Reima Rannan kirjoitukseen sanasta sanaan. Jokaisella on metsänhoitoonsa olemassa omat laskentaperusteet ja olosuhteet. Metsälakikaan ei enää estä toteuttamasta eri näkemyksiä. Tämän takia hieman ihmettelen Reiman ristiriitaisia ulostuloja. Löytyisikö hänelle vastaus odotettua lähempää eli peilistä? Vanha totuus kun on, ettei toisten laskutaidon moittiminen tee omaa laskutaitoa yhtään sen paremmaksi.

Esillä 10 vastausta, 311 - 320 (kaikkiaan 662)