Vanha kansa sanoo, että kirves on metsän paras lääke, mutta eihän sekään auta, jos puun tuottaminen muodostuu kannattamattomaksi.

Vaikea on uskoa mihinkään harppaukseen puuntuotannossa, varsinkaan sen kannattavuudessa, ellei järjestelmään lisätä uusia elementtejä. Hyväkään metsänhoito ei auta, jos vaihtoehtona on tuotantopääoman lisääminen ja sen menettäminen katteisiin. Menee samaan tapaan kuin kuutioiden tuottaminen ilman tuottovaatimusta. Näin se menee metsänomistajien kannalta, ulosmitataan, mutta sitäkin pidetään hyvänä, jos ja kun tyydytään  puunhinnan laskemiseen.

Puuhuolto ja metsänhoito on turvattu tehotuotannolla. Metsien haltuunotto, monopoli, kartellit ja toimintaan sisältyvä korruptio, pitävät huolen siitä, että metsänomistajalle jaettava kakku jää vähäiseksi. Metsänomistajan ostamien palvelujen osuus on jo yli 50 % ja mistä hinnasta, laskevasta puunhinnasta ja siitä, että metsänomistajia ei hyväksytä puuntuottajina (korjuu) ja pidetään tiukassa ohjauksessa muutenkin (metsänhoito) . Eli onhan tämä huolestuttavaa ja se, että metsänomistaja maksaa ja maksaa itseään ulos ja tekee sen vielä ilmeisen mielellään ja tehokkaasti? Sanoisin kuitenkin, että käyttämätöntä potentiaalia on tästäkin huolimatta ja siihen metsäomistajien tulisi pyrkiä.

Kaikki se entinen ja uudet visiot puuntuonnon lisäyksen mahdollistamiseksi vaatisi laajalla skaalalla perusremontin.Siinä verotus kaikkinensa on peruslähtökohta, jonka pitäisi olla niin perinnön kuin ostojenkin osalta kannustava kuin tappava.

Jovain on tärkeiden kysymysten äärellä, mutta esim. korjuun merkitys tavan metsänomistajan kannalta käytössä olevin keinoin ja kustannusrakentein ei kyllä tuo rahaa kassaan.

Sukupolvenvaihdokseen on vuosien saatossa sorvattu erittäin kannustavat elementit, joista poikkeuksellisen suotuisa on myyntivoiton verovapaus. Tämä toki ohjaa pitämään metsätilat suvussa ja omistajiksi päätyy sellaisia joita metsä ja metsätalous ei juurikaan kiinnosta. Jos tilanne päästetään perikuntamuotoon, niin veroseuraukset ovat ankarat. Suunnitelmallisuudella verorasitus on hyvinkin kohtuullinen. Tämä ei kaikissa perheissä tietenkään ole mahdollista, mutta onko silloin syy yhteiskunnassa vai perheessä?

Joskus käy niinkin, että omistaja kuolee yllättäin tai pikemminkin reippaasti etuajassa. Nämä ovat hankalia tapauksia. Kuitenkin jos perikunta sitten myy metsätilan alle vuoden kuluessa perunkirjoituksesta, niin maksettavaa veroa kertyy vain perintöverosta. Ei liene realistista tavoitella metsätilan perimiselle alempaa verokohtelua kuin vaikkapa sijoitusasunnolle.

Jaa?Rane on ollut huomaavinaan että keskusteluissa on ollut halukkuutta uusiinkin veroihin tai maksuihin.Muunmuassa kiinteistövero/metsämaksu on herättänyt ihastusta.

Äärettömän tyhmästi pitää silloin asiansa hoitaa, jos verottaja sukupolvenvaihdoksessa jatkajilta ja häneltä itseltään kaiken vie!  Tietoa asiasta olisi tarjolla vaikka kuinka!