Aina silloin tällöin jopa talletuksista saa ihan hyviä korkoja verrattuna muihin sijoituksiin. Viimeksi noin kymmenen vuotta sitten pankit tarjosivat pitkille määräaikaisille vähänkään suuremmille talletuksille 7-8 prosentin korkoja joten ei 5% mielestäni ole pahakaan vaatimus niin pitkälle sijoitukselle kuin mitä metsään tehdään.

Ketjussa keskustellaan jatkuvan kasvatuksen ja jaksollisen kannattavuuseroista. Perusoletus on, että maapohjan arvo on molemmilla sama, joten ei tarvitse ottaa huomioon. Joku voisi esittää vastaavasti jatkuvan kasvatuksen laskelmat.

Minusta metsän uudistamisen kannattavuuslaskelmiin ei maapohjan arvo kuulu. Kaikilla kasvatustavoilla se on sama. Mitäs jos maan arvo korkea, johtaako se muka siihen, että kannattaa jättää maa mahoksi? Paljonko tulisi tuottoa maholle maapohjalle?

On tämä tosi hölmöä keskustelua.  Osa porukasta yrittää uskotella, että jättämällä uudistamishommat tekemättä onnistuu harjoittamaan kannattavaa metsätaloutta.

Meikäläisellä  on kaksi esimerkkiä.  Usein aiemminkin olen kirjoittanut meidän tapauksesta, jossa uudistamistoimia ei tehty, koska alue meni vaihdossa luonnonsuojelualueeksi.  Kyllä siellä muutama kuusentaimikin kasvaa, mutta enemmän leppää, haapaa ym arvotonta roinaa.  Toinen tapaus on sellainen, että naapuri istutti kuuset OMT-maalle, mutta jätti perkaukset tekemättä.   Tuloksena kuvio, jossa kasvoi leppää ym, ja muutama räkämänty.  Koko roska hakattiin energiapuuksi.

Visakallo: ”Uudistamisvertailuissa lasketaan puuston arvon kehitys, mutta koko metsän arvon kehitys tahtoo joskus unohtua.  Jos laitat myyntiin saman määrän samanikäistä halvalla syntynyttä hieskoivikkoa ja asiallisesti uudistettua rauduskoivikkoa, kuusikkoa tai männikköä, niin miten mahtaa käydä?”

Erittäin relevantti kysymys. Leikitään siis hieman numeroilla.

Skenaario 1: Metsänomistaja päättää istuttaa ja hoitaa taimikkoa MaalaisSepon antamilla lähtötiedoilla. Oletetaan maapohjan arvoksi 0 vuonna 300 euroa/ha. 15 vuoden jälkeen hän kuitenkin päättää pistää tilan lihoiksi.

Skenaario 2: Metsänomistaja jättää maaperän taimettumaan luonnon toimesta sekametsäksi. Hän teettää vastaavat hoitotoimenpiteet kuin edellä maapohjan arvon ollessa sama. 15 vuoden jälkeen laitetaan tila lihoiksi.

Skenaario 3: Metsänomistaja jättää maaperän taimettumaan luonnon toimesta sekametsäksi. Hän ei teetä mitään hoitotoimenpiteitä, maapohjan arvo vuonna 0 on sama kuin edellä. 15 vuoden jälkeen laitetaan tila lihoiksi.

Skenaariossa 1 metsänomistajan pitäisi saada vuonna 15 verottomana 2704 euroa ja skenaariossa 2 pitäisi tulla verottomana 1443 euroa sekä skenaariossa 3 pitäisi tulla verottomana 540 euroa, jotta sisäinen korko on 4 %.  Huomioitava myös, että ostajan pitää maksaa varainsiirtovero, lainhuuto ja kaupanvahvistajan palkkio, mikä nostaa hintaa.

Sitten vaan jokainen pohtimaan, että minkä skenaarion lopputuloksena saa 15 vuoden jälkeen tilan kaupaksi. Toki kannattaa peilata pohdintaa Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä sekä eri kasvupaikkojen välillä. Entä mitä jos laskentakorkoa kasvatetaan? Entä jos skenaarioon 1 tai 2 lisätään ojituskustannuksia tai entä jos skenaariossa 1 taimikkoa kohtaa myyrä- tai hirvituhot? Tämä ehkä osoittaa sen, että ei sen luontaisen uudistumisen arvoa kannata vähätellä.

Mielestäni laskelmani osoittaa, että hoidetusta metsän tulo realisoituu päätehakkuussa ja että metsän arvo nousee hakkuun lähestyessä. Tätä silmälläpitäen taimikoiden arvoa korjataan odotusarvolisällä, jolla ennakoidaan tulevia tuottoja.

Jos aikoo tilansa myydä taimikkona tai paljaana maana kannattaa tietysti miettiä paljonko panostaa. Itse uskon, että puustoisen, hoidetun tilan hinta palkitsee myyntihetkellä.