On tutkittu uudistusta ennenkin ja ohjeitakin annettu..

Kerran aiemmin siteeraamassani Tapion vuosikirjassa no 10 vuodelta 1914 kuvataan koetta, jossa siemenpuuasentoon (80-90-vuotiaita ja erittäin hyväkuntoisia) hakatussa moreenimaan mustikkatyypin männikössä oli kuokittu kivennäismaata paljaaksi. Siinä kokeessa saatiin hehtaarille 4421 tainta hyvän siemenvuoden jälkeen. Todettiin myös, etteivät toisessa paikassa vanhat männyt siementäneet, joten kuokkiminen näytti menneen hukkaan. Ohje oli, että hyvää siemenvuotta edeltänä syksynä on kuokittava laikkuja. Ei siis muuta, kun kuokat heilumaan sinne jk-metsään.

Kirjoitettiin myös ”taimimetsien” hoidosta (Emil Vesterinen). Todettiin, etteivät luonnontaimet jakaudu tasaisesti. Siksi on taimikkoa täydennettävä, jotta saataisiin tasainen (huom) metsikkö syntymään. Täydennys tehdään istuttamalla voimakkaita koulutettuja taimia, jotteivat ne jäisi kovin paljon naapureistaan jälkeen.

Sitten todettiin, että joskus tulee liikaa taimia. Niiden poistamiseen ensimmäisessä vaiheessa suositeltiin saksia, joilla taimet kiskotaan maasta. Todettiin myös, että nopeakasvuiset lehtipuun taimet turmelevat havupuun taimet. Todettiin, että lehtipuun taimikkoa on vesottava niin monta kertaa, että havupuut saavat ylivallan. Yleensä riittää kaksi perkausta, mutta lihavilla mailla voidaan tarvita kolmekin.

Todettiin myös, että taimiston perkauksen yhteydessä olisi, jos suinkin mahdollista, poistettava haitalliset jättö- ja ylispuut, jotka alkavat varjostaa taimistoa.

Todettiin myös, ettei taimiston perkauksesta saatu puumäärä (kerput, vitsaslenkit ym) kykene kustannuksia korvaamaan, mutta on puhtaasti metsänhoidollinen päämäärä asetettava kaiken tilapäisen kannattavuuden yläpuolelle ja ajateltava metsän tulevaisuutta.

Aivan näin kuten n-merkki sanoo, siellä on erikokoisia puita ja siellä voi olla niitä paljonkin mutta eihän niitä yhteen hakkuukertaan kovin paljon voi ollakkaan eikä tarvitsekkaan, muutama sata runkoa ha poistetaan n.20v välein ja pääasiassa tukkirunkoja.
Tämä vaikuttaa aika yksinkertaiselta asialta.

Relaskoopin inttäminen asiasta josta hänellä ei ole mitään omakohtaista kokemusta kuvastaa hyvin jk-miesten uskooon perustuvaa elämänkatsomusta.
Metsähallitushan on kokeillut monenlaista aikojen saatossa.
Toinen ääripää josta Ranella on kokemusta on sellaisen männikön ensiharvennus joka oli lannoitettu taimikkovaiheessa.Kuviolle mentiin sellaisen taimikon läpi joka oli oli myös lannoitettu.
Molemmat koealat osoitti selvästi että taimikon lannoitus on vikatikki.
Pointti on se että kun kokeella osoitetaan että joku homma ei toimi niin sitä ei sitten tehdä.
Ei harsintametsätaloudesta luovuttu hetken mielijohteesta.Kalusto,työtavat,ammattitaito ja tutkimus oli hioutuneet siihen ajan kanssa.
Hommaa ei vaan saatu toimimaan,kasvu hiipui ja nähtiin että puu ei tule riittämään teollisuuden tarpeisiin.
Nyt nähdään että systeemin vaihtaminen on ollut menestystarina.
Joka on vaatinut hurjasti työtä jolle oli onneksi tekijöitä.
Valitettavasti kun ajat ja metsät on parantuneet ajatus kovasta työnteosta on ruvennut vierastuttamaan.Niinpä on ilmaantunut näitä profeettoja jotka selittää että ei tarvitse metsässä hikoilla, käydään vaan välillä koneella hakemassa tukkeja tienvarteen.Pelkkää tuloa, ei menoja tai vaivannäköä.
Rane pelkää että nämä paskapuheet uppoaa metsät perivään urbaanivihreään sukupolveen kuin veitsi sulaan voihin.

”Tässä pitää aina muistaa se tosiasia, että Timo Kujala halusi tämän metsälain muutoksen vain tehdäkseen itselleen mahdollisimman kannattavaa metsäbisnestä. Se on sitten taas aikanaan toisten tehtävä laittaa metsät hänen jäljiltään kuntoon.”
Lähetetty: 23 h, 28 min sitten
Lähettäjä: Peräkylän Tarzan

Tarzan taisi tässä kiteyttää koko jutun juonen. Kujala ei ole näköjään asiaa kiistänytkään.

No niin suorittava – erirakenteismetsässä on kasvavia taimia määrällisesti niin paljon että on varaa kilpailussa menettää suurin osa niistä. Ja jos olet lukenut muitten kommentteja niin sahurit kehuvat j k metsän tukkeja laatupuiksi.
Kannot ja risut ovat tulonlähde vain suorittavalle portaalle ei puun myyjälle.
Korjuukustannusten eroista avohakkuun ja yläharvennuksen välillä puhutaan 10 – 15 % mikä onkin lisääntyneen työmäärän johdosta kohtuullista.