› Keskustelut › Metsänhoito › Jatkuvaa kasvatusta niin metsiin kuin metsälakiinkin….

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 121)
1 2 3 4 5 … 11 12 13

  • Jatkuvaa kasvatusta niin metsiin kuin metsälakiinkin….

    Lähetetty: 17.1.2013, 17:17

    Olisko ehkä Suomen ”kovin” j.k-mies?
    Laittoi metsälait ja pakkorahastajat kuriin ja säätyyn.
    Paljon asiaa nyt ilmestyneessä M.L-Makasiinissa. On aivan oman tyylinen metsän kasvattaja jonka oppia kyllä itsekkin ymmärrän.
    Sekapuustoinen jk sopii minunkin kasvatusajatukseeni oikein hyvin.
    Lehtipuuta vähintään parikymmentä prosenttia ja valoisuus riittää harvassa kasvattaen myös uudistumiseen. Lukekaahan ajatuksella ja kertoilkaa miltä maistui. Nuo EU kuviot ovat olleet raskas ja kallis prosessi josta syvä kumarrus ja Kiitos hänelle uhrautuvaisuudesta meidän muidenkin edestä!

    Tekijä
    jees h-valta
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Timo Kujala 18.1.2013, 19:57

    Haluan tämän yhden ainoan kerran laittaa muutaman tarkennuksen juttuun.
    Kuvassa olevassa metsässä hakkuun jälkeen on nyt 100 – 120 kuutiota puuta/ha. Jos koko ala olisi hakattu aukoksi niin nyt jätetyillä puilla olisi pystynyt juuri ja juuri kustantamaan uudistuksen. Eli samalla nettotuotolla siinä olisi muutaman vuoden kuluttua taimikko. Nyt on peitteinen sekametsä jossa uutta tainta on tulossa yli tarpeen.
    Ja 20 vuoden päästä tässä metsässä tehdään samanlainen yläharvennus 100 m3 / ha, jossa tukkisaanto on 70 %. Uskoakseni aukkohakkuuvaihtoehdossa 20 vuoden päästä olisi ollut vain taimikonhoitokuluja.
    Olen käytännössä nähnyt vastaavalla maapohjalla olevia kolmannen sukupolven yläharvennettuja metsiä ja niiden erirakenteisuus ja luontainen uudistuskyky on edelleen tallella. Lisäksi useamman sahan hankintapääliköt joille olen puuta myynyt tällaisiata leimikoista, ovat todenneet, että näistä metsistä ovat saaneet keskimääräistä paremplaatuista tukkia. He ovat mieluusti nämä puukaupat tehneet.
    jatkuu seuraavassa viestissä

    Timo Kujala 18.1.2013, 19:58

    Lisäksi jutussa ei missään kohti väitetä, että päätehakkuun ja yläharvennushakkuun korjuukulut oilsivat yhtäsuuret. Siellä verrataan neljää yläharvennuksen korjuukulua tasarakenteisen metsän saman ajan korjuukuluihin.
    Uudistamisesta; olen hankkinut useamman sata hehtaaria metsää, jonka edellinen omistaja on aikoinaan hakannut aukoksi ja sen jälkeen mhy:n / metsäkeskuksen suunnitelman mukaan istuttanut männylle, mutta nyt 30 – 40 vuoden jälkeen siellä kasvaa vain luontaisesti syntynyttä kuusta ja koivua. Paikka paikoin on vain muutama istutusmänty tai ei yhtä ainutta mäntyä.
    Kysyn kumpi teki virheen; luonto vai mhy kun istutettu taimikko epäonnistui ja tilalle tuli hieno metsä luontaisesti ?

    Terveisin Timo Kujala

    jees h-valta 18.1.2013, 20:06

    Tuo Timon jälkimmäinen kommentti kuin suoraan omasta kokemasta. Nyt sitten luontaisesti syntyneeseen ja jokusen rivon männyn (istutetun) palstaan tein ensimmäisen hakkuusopimuksen. Energiapuuhakkuun jolla yritetään edelleen parantaa epäonnistunutta viljelyä kasvatuskelpoiseksi luonnon sekametsäksi. Niistä huonoista männyistä ei ole paljon muuksi tarjota kuin hakkeena lämpölaitokseen.

    Jani 18.1.2013, 20:07

    EU on kyllä pääosin ihan hanurista, mutta on siitä nyt kerrankin jotain hyötyä.

    Tuohon metsälakiin ja MHY:n valta-asemaan kaivattiinkin jo uudistusta. Ihmettelin jo kauan sitten (kun metistä aloin kiinnostua) että miten tämä nyt näin voi mennä että omistamissaan metissä ei saa tehdä sellaisia hoitotoimenpiteitä kun ite haluaa, vaan kirjaopin varassa olevat ylitärkeät ukot sanelevat mitä pitäs tehä. -> Tästä johtuen monet metät jääpi sinne hoitamattomien puolelle!

    Otetaan uudistukset avoimin mielin vastaan, ja toivotaan että nyt saadaan edes jonkin verran hoitamattomia mehtiä hyötykäyttöön.

    suorittava porras 18.1.2013, 20:17

    Ei pidä syyllistää pelkästään organisaatioita virheellisistä ohjeista. Varsin usein on kysymys epäonnistuneesta toteutuksesta. Vielä 30-40 vuotta sitten hoidettiin metsien uudistamiset monesa tapauksessa vähän ”toisella kädellä”. Maan muokkauksessa tingittiin , istutukset hoituivat usein vähemmän motivoitununeiden kesätyöllistettyjen teinien tekemänä. Kun vielä taimikoiden hoito jäi tekemättä , on ollut lopputuloksena Kujalan mainitsemat epäonnistuneet uudistusalat. Organisaatiot ovat olleet voimattomia tämän ongelman edessä. Maanomistaja on lopulta päättänyt , mitä tehdään …tai pääasiassa mitä on jätetty tekemättä. Neuvot ovat kaikuneet kuuroille korville.

    Anton Chigurh 18.1.2013, 20:27

    Tämän ainoan kerran: istutettu männylle aikana, jolloin hirvikanta kymmenkertaistettiin rapiassa kymmenessä vuodessa ja päästettiin leviämään ydinhabitaateiltaan eli soilta marginaalihabitaatteihin eli metsiin, jolloin ne söivät ne männyntaimet. Jäljelle jäi vain kuusia ja hirville huonosti kelpaavaa hieskoivua.

    jees h-valta 18.1.2013, 20:54

    Eli suorittavan jutun tiimoilta voi myös päätellä että organisaatiolle riitti kun muodollinen metsänkasvatus saatiin toteutettua.
    Jälkihoitoa ei kukaan jaksanut miettiä sielläkään saati sitten neuvoa mitä voisi tehdä. Oma kokemus myös vahvistaa tätä.
    Kun kävin nk. ulkona syömässä niihin aikoihin niin sattui mhy-parivaljakko myös sinne. Kun tiesivät ja tunsivat totesivat vain että heille jäi jonkinverran männyn taimia. Et tulisi samantein hakemaan.
    Kun kerran alaa oli hain. Sain jopa pottiputken lainaan.
    Yhtäkään kertaa ei kysytty onko muokattu tai haluatko että muokataan. Istutin silloin suoraan muokkaamattomaan ja melkoisen rytönkin joukkoon. Lasku tietenkin taimista seurasi perästä.
    Taisi parivaljakko saada kätevästi päivän-pari istutukselta vapaata tuon oivalluksen myötä. Teetä toisille ja laskuta mitä et itse viitsi.

    Gla 19.1.2013, 04:06

    Timo Kujala: ”Kuvassa olevassa metsässä hakkuun jälkeen on nyt 100 – 120 kuutiota puuta/ha. Jos koko ala olisi hakattu aukoksi niin nyt jätetyillä puilla olisi pystynyt juuri ja juuri kustantamaan uudistuksen. Eli samalla nettotuotolla siinä olisi muutaman vuoden kuluttua taimikko. Nyt on peitteinen sekametsä jossa uutta tainta on tulossa yli tarpeen.”

    Kasvatan minäkin alikasvoskuusia, ei siinä ole mitään erikoista. Tällaista alaa minulla on hiukan laskutavasta riippuen noin kolmannes tai vajaa puolet kokonaisuudesta. Mutta ylemmän kerroksen puustoa en harvennusvaiheessa enää jätä ikäänkuin siemenpuuasentoon seuraavaa harvennusta odottamaan. Kun alikasvos vapautetaan, jää sen päälle vain yksittäisiä jättöpuita, joilla ei ole metsätaloudellista merkitystä. En silti puhu noilla kuvioilla jk:sta, vaikka loivan tulkinnan mukaan sellaista se on.

    Timo Kujala: ”Ja 20 vuoden päästä tässä metsässä tehdään samanlainen yläharvennus 100 m3 / ha, jossa tukkisaanto on 70 %. Uskoakseni aukkohakkuuvaihtoehdossa 20 vuoden päästä olisi ollut vain taimikonhoitokuluja.”

    Jos metsässä ei ole päätehakattavaa puustoa, ei tietenkään päätehakkuu ole perusteltu. Ilmeisesti kuvassa näkyvässä kohdassa päätehakkuu ja viljely ei olisi ollut perusteltu, kun noin hyvä kuusialikasvos oli valmiina. Ylempi kerros on täytynyt olla harva jo valmiiksi. Mutta eipä kasvatusmenetelmää joka harvennuskierroksella olekaan syytä vaihtaa, paljon pitkäjänteisemmästä puuhasta on kyse.

    Gla 19.1.2013, 04:07

    Timo Kujala: ”Lisäksi useamman sahan hankintapääliköt joille olen puuta myynyt tällaisiata leimikoista, ovat todenneet, että näistä metsistä ovat saaneet keskimääräistä paremplaatuista tukkia.”

    Minusta keskiarvoon vertaaminen ei ole olennaista. Jos menetelmän vaikutusta laatuun verrataan, pitää verrata yhtä aktiivisesti hoidettuun tasarakenteiseen metsään. Rehevälle ja/tai harvaan istutettua mäntyä ei mielestäni pidä käyttää tässä asiassa keppihevosena. En tarkkaan ottaen tiedä, mitä ennen asiasta ajateltiin, mutta nykyään jokainen tietää lopputuloksen, eikä edes mhy enää tuollaiseen neuvo. Kyllä harsinnankin historiasta löytyy surullisia esimerkkejä.

    Timppa 19.1.2013, 10:58

    Jos on hyvät alikasvuskuuset, niin eipä niitä kukaan käy hävittämään. Sehän on selvää. Miksi jättää niitä vanhoja puita pystyyn? Niitä kaatuu ja niiden ympärille, ainakin meillä päin, jää taimettumaton alue. Kun sitten tuo kuusikko kasvaa isoksi, ei sinne synny kuitenkaan uutta mäntytaimikkoa.

    Sitä ihmettelen, että onko tuossa metsässä niin paljon puuta. Jos on, niin sitten ihmettelen taloutta. Meillä päin on uudistuksissa mäntytukkirunkojen keskihinta ollut alimmillaan luokkaa 50 €/m3. Tukkiprosentit ovat vaihdelleet 80-92 välillä. Siis noista puista olisi ainakin Keski-Suomessa saanut luokkaa 5000 €/ha ja lisksi paremman hinnan harvennuspuista vaikkapa 500 €/ha. (Kts lukijan kuvissa näkyvää ”mäntymetsää”. Sitäkin ostajat kehuvat tavallista paremmaksi)

    Kyllä tuollaisen metsän uudistamiskulut kuuselle olisivat ainakin meillä päin pari perkaustakin mukaanlukien luokkaa 2000 €/ha.

    Siinähän ei ole mitään uutta, että kuusikossa kasvavat männyt ovat laadultaan hyviä. Niitä ei sinne noin vaan synny. Ei ainakaan meillä päin. (Eikä useimmiten kuusentaimiakaan. Olen näillekin palstoille lähettänyt muutaman tyypillisen esimerkin) Siksi me äestämme ja kylvämme männylle tuollaiset maapohjat ja istutamme seuraavana vuonna kuusentaimia luokkaa 1000 kpl/ha. Sellaisen sekametsän kasvu on kyllä toista luokkaa kuin minkään harsintametsän.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 121)
1 2 3 4 5 … 11 12 13