› Keskustelut › Metsänhoito › Jatkuvaa kasvatusta niin metsiin kuin metsälakiinkin….

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 121)
1 2 3 … 9 10 11 12 13

  • Jatkuvaa kasvatusta niin metsiin kuin metsälakiinkin….

    Lähetetty: 17.1.2013, 17:17

    Olisko ehkä Suomen ”kovin” j.k-mies?
    Laittoi metsälait ja pakkorahastajat kuriin ja säätyyn.
    Paljon asiaa nyt ilmestyneessä M.L-Makasiinissa. On aivan oman tyylinen metsän kasvattaja jonka oppia kyllä itsekkin ymmärrän.
    Sekapuustoinen jk sopii minunkin kasvatusajatukseeni oikein hyvin.
    Lehtipuuta vähintään parikymmentä prosenttia ja valoisuus riittää harvassa kasvattaen myös uudistumiseen. Lukekaahan ajatuksella ja kertoilkaa miltä maistui. Nuo EU kuviot ovat olleet raskas ja kallis prosessi josta syvä kumarrus ja Kiitos hänelle uhrautuvaisuudesta meidän muidenkin edestä!

    Tekijä
    jees h-valta
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Leevi Sytky 21.1.2013, 12:30

    Niin onko metsän peitteisenä pitäminen vaikeaa? Pitäisi saada tulojakin tukeilla. Omasta mielestäni se ei ole helppoa.

    Viimeistään siinä vaiheessa alkaa niskavillojen vispaus kun tullaan viljaville maille. Savolaislle entisille kaskimaille.

    jees h-valta 21.1.2013, 12:33

    Timppa se vaan jatkaa. Jos ei kieltoja niin ainakin holhousta ja rajoituksia.
    Mhy-järjestelmää (näin karusti sanottuna) ei tarvitse ketään.
    Se on järjestelmä josta aika on ajanut ohi jo aikapäiviä sitten ja uudistuminen on jo myöhässä ja ei siksi enää mahdollista.
    Minulla muuten ensimmäinen jk-koulutus jo takana ja sen järjesti jo viime syksynä metsäpalveluyritys jonka palveluja hiukan käytän ja jonka kevyt sopimusasiakas olen. Myös heidän lehdessään oli tästä artikkeli josta täällä Leevikin muistaakseni kommentoi.

    Leevi Sytky 21.1.2013, 12:36

    Jep! Ketjussa ”Jatkettu kasvatus”. Ihan mielenkiintoinen kokeilu MG:lla.

    Leevi Sytky 21.1.2013, 12:38

    MHY:stä myöhemmin. Olen eri mieltä Jessen kanssa. (Harvinaista.)

    A.Jalkanen 21.1.2013, 12:52

    Kyllä jk:lla on ainakin pari kiistatonta etua: ravinnehuuhtoutuma vesiin vähenee kun maata ei myllätä ja puusto sitoo ravinteet, ja lisäksi maisema säilyy peitteisenä.

    Jotkut tuhot myös vähenevät, esimerkiksi tuulituhon todennäköisyys on melko suoraan verrannollinen puuston pituuteen. Lisäksi puustopääoma on alhaisempi ja sitä myöten tuhoihin liittyvä omaisuusriski pienempi. Metsävakuutusmaksuista tulisi oikeastaan saada huojennusta jos käyttää jk:ta.

    Menetelmän käyttämiseksi ei taida riittää,että erottaa elinvoimaisen puun elinkelvottomasta. Hakkuissa pitää järjestellä puiden puulaji- ja kokojakauma sekä puun kokonaistilavuus niin että jollain aikavälillä uudistumista alkaa tapahtua.

    PS Mäkin eri mieltä Jessen kanssa, mutta mhy ei kuulu tähän ketjuun…

    jees h-valta 21.1.2013, 12:54

    Leevilläkin on vielä aikaa totuutella muuttuvaan metsämaailmaan.
    Olen tuota mhy:tä tarkkaillut niin sisältä kuin ulkoakin päin ja todennut ettei ole elinkelpoinen. Aikans se ottaa mutta noutaja tulee sille koalitiolle. Nythän se jo katoaa pienemmiltä paikkakunnilta yhdistymisten myötä ja vieraannuttaa tehokkaasti loputkin roikkujat.
    Nythän jo on paljon metsänomistajia jotka eivät käytä.

    Jani 21.1.2013, 13:07

    ” Viimeistään siinä vaiheessa alkaa niskavillojen vispaus kun tullaan viljaville maille. Savolaislle entisille kaskimaille. ”

    Mistäs tämä johtuu? Lannoituksilla korjataan mahdolliset puutostilat niin kuin nykyisessäkin mallissa, enkä muutakaan huonoa puolta vanhoissa kaskimaissa näe.

    Timppa 21.1.2013, 13:39

    AJ:lle
    Se, että huuhtoumat vesistöihin pienenevät, on kyllä etu. Kuinka suri se sitten on, en osaa arvioida.

    Onko maaston tasainen peitteisyys etu vai haitta, on kyllä subjektiivinen asia. Itse pidän aukkoisesta maisemasta.

    Olen katsellut myrskyn jälkiä. Eräässä tapauksessa kysessä oli syöksyvirtausrintama. Kun se virtaus iski maahan syntyi metsään aukko. Jos puut eivät kaatuneet ne katkesivat. Jos se virtaus iski taimikon kohdalle ei tuhoa syntynyt.

    Toinen kokemani oli aikoinaan Manta-myrsky. Se kyllä katkoi siemenpuita. Kaatoi kyllä myös notkoista täyden metsän keskeltä kuusia, jos maalaji oli sopiva.

    Kyllä ainakin näiden kokemusten perusteella voi todeta, ettei metsänkasvatustavalla ole merkitystä myrskytuhoihin. Sattuma määrää niiden laajuuden.

    Toki jaksollisessa kasvatuksessa voikin maksaa suuremman vakuutusmaksun, koska se on paljon kannattavampi.

    A.Jalkanen 21.1.2013, 14:09

    Kyllä, sattuma määrää mihin kohtaan myrsky tai muu sääilmiö iskee, mutta metsänhoito määrää puuston alttiuden mille tahansa tuhoille. Syöksyvirtaus (kuten minulla Asta-myrskyssä), pyyhkäisee kaiken pois paitsi taimet, mutta niitä tulee onneksi harvoin.

    Minäkin olen sitä mieltä että avohakkuiden avaamat maisemat ovat monesti vain eduksi. Harvalla kai se metsä on kumminkaan niin tasalaatuista että ihan ilman aukkoja selviäisi, vaikkapa sitten pienaukkoja.

    vänkäri 21.1.2013, 14:45

    Kirjoittelen tähän itse käyttämäni version, mikä tässä ketjussa on kyllä aikaisemminkin vilahdellut. Koivikko – alikasvoskuusikko, mikäli kasvua yli 10 senttiä vuodessa – päätehakkuu – istutus koivulle. 10 senttiä on se raja, minkä alle jurovia taimia en ota lukuun. Viimeisimmässä koivikon hakkuussa ei kunnollisia kuusen taimia ollut riittävästi, joten suosiolla istuttelemaan. Sekametsän alle tulee paikoitellen hyvin taimia, mutta monesti vain paikoitellen. Sitä joutuu täydentämään oikeastaan aina. Kuusikkoon mie en edes yritä luontaista taimikkoa kun siitä ei kunnollista tule. Sateenvarjotaimista ei tule häävisti aidantolppiakaan ja niin harvaksi en kuusikkoa järvenselkien lähellä uskalla harventaa, että sinne taimikkoa saisi. Ja vaikka uskaltaisikin, niin heinä siellä alkaa loppujen lopuksi rehottaa (on tätäkin kokeiltu pienellä alalla). Muutenkaan en mielellään uudista kuuselle kuusen jälkeen. Jatkuva kasvatus toimii varmaan sopivissa oloissa, itse en vielä tältä istumalta ainakaan pelkästään sen varaan hyppää.

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 121)
1 2 3 … 9 10 11 12 13