Keskustelut Metsänhoito jatkuva kasvatus VIHREÄ VALHE

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 70)
  • jatkuva kasvatus VIHREÄ VALHE

    90-luvulla Erkki Lähde luennoi, kuinka Pohjoiset havumetsät kuolevat kovaa vauhtia, harsuuntuminen ja Red belt vyöhyke olivat ne selvät merkit että kuoleminen oli jo alkanut. Sama mies kertoo että jatkuvakasvatus on taloudellisesti kannattavin kasvatusmenetelmä.

    Vihreät pitävät Erkki Lähdettä sankarina, koska hän osasi valheella johdattaa ihmiset luulemaan että metsät ovat oikeasti kuolemassa ja vaikutti näin ehkä osaltaan ilmastonsuojeluun. Nyt sitten ollaan ottamassa tätä jatkuvaakasvatusta käyttöön. Vihreiden slogan sopii tähän hyvin: ”Hyvän asian takia kannattaa vaikka valehdella”.

  • uudehko metsänomistaja

    Kiitoksia Tanelille nopeasta ja selkeästä vastauksesta. Myönnän kokemattomuuteni.

    Suunnittelen myyväni mahdollisimman suuren osan tuottamastani puusta tukkina. Tähän päästäkseni suunnittelen kasvattavani metsäni eri-ikäisenä. Suunnittelen huolehtivani metsäni kasvattamisesta säännöllisesti. Istutan taimettumattomat aukkopaikat. Heinään taimet, jotka uhkaavat tuhoutua heinään. Poistan ei toivotut puulajit mahdollisimman nuorina. Raivaan taimikot kohtuulliseen tiheyteen auttaakseni niitä kasvamaan runkopuiksi. Harvennan liian lähellä toisiaan kasvaneet puut kohtuulliseen tiheyteen varmistaakseni niiden paksuuskasvun. Teen siis kaiken mitä jaksottaisessa kasvatuksessakin tehdään. i.

    Erot tasaikäiskasvatukseen uskon ilmenevän myyntipuun hinnoissa, tukki/kuitu. Toinen ero on siinä, etten tee kaikkia näitä töitä kerralla koko alalle. Suunnittelen hakkaavani metsää noin 15 vuoden välein. Tämä jaksottaa myös hoitotyöni. Eli teen kerralla 15/ 75 eli n 20 % kokonaistyömäärästä. Se antaa minulla pienenä metsänomistaja mahdollisuuden tehdä itse likimain kaikki tarvittavat työt.

    Uskon kokonaistyömäärän olevan merkittävästi tasaikäisen metsänhoidon vaatimaa työmäärää pienempi. Istutustyön pienuus johtunee siitä, että luonto hoitaa osan töistä. Samoin heinäys lienee helpompaa, koska jäljellä oleva puusto estää heinittymistä. Se, että täällä on kerrottu paljon taimettumisen vaikeudesta antaa olettaa, ettei poistettavien taimien ja vieraspiden lukumäärä ole lähelläkään sitä, mitä tasaikäisessä metsässä. Harventamaan joudun vain siitä syystä, että suunnittelen jättäväni ylimääräisi puita varmmuden vuoksi korvaamaan mahdollisesti tuhoutuvat puut.

    Mutta nyt pyydän Tanelilta apua. Mikä on oikea nimi suunnittelemalleni kasvatustavalle?

    Korpituvan Taneli

    En nyt rupea Uudehkolle nimeämään hänen hoitotapaansa, kysy jk apostoleilta.

    Tuohon selvitykseesi hoitokäytännöistäsi kun lisää vielä hankintahakkuun omana työnä, sekä puun ajon hevosella (tiedän mitä se on) tai Mönkkärillä (kelkalla?), niin hommassa alkaa jo hiukan järjen valoakin olla. Silti se johtaa aikanaan (100+ v) aukkohakkuisiin, jos maan kasvukykyä on aikomus hyödyntää. Tietysti siinä on sekin riski, että kuka sinun jälkeesi tekee hankintahakkuut.

    JK:n viimeisenkin mielekkyyden vei nykyinen korjuu- ja ajotapa.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Metsuri motokuski

    Puistohakkuu.

    Jätkä

    Totuus on puolivälissä. Viimeaikoina on ottanut valtaa ajatus laatuharvennuksesta, jossa jokaisessa harvennusvaiheessa otetaan huonompilaatuiset rungot pois, mikäli runkoluku sen sallii. Siis taimikonhoidossa ja ensiharvennuksessa. Toisessa harvennuksessa onkin sitten hoidetussa metsässä jo yläharvennuksen vuoro.
    Yläharvennuksessa pyritään poistamaan kahden tukin puita, mutta aina pitää jäädä korvaava yhden tukin puu miehittämään tilaa.
    Kuusikossa murheena on juuristolle aiheutuvat vauriot. Eteläisessä suomessa tyvilaho on kokolailla joka paikassa, eikä aivan syyttömiä ole puunkorjuutoimia harrastaneet henkilöt. Jatkuva kasvatus aiheuttaa niin paljon tyvilahoa ja arvonalennusta kuusikoissa, että ehdottomasti kannattaa antaa ”harsinta” ammattimiesten tehtäväksi.

    Ammatti Raivooja

    Tyvilahoa on etenkin kasvukilpailuissa hävinneissä puissa, joille ei ole riittäneet tärkeät ravintoaineet. Se on biologiaa eikä ”AMATTIMIESTEN” puutetta. Myös pitää muistaa, että aliskasvoskuusikossa vain puolet on juurikäävänaiheuttamia, toinen puoli on muita lahoja.

    Antonin poika

    Koska tyvilaho leviää sairaista puista juuristorihmoja myöten nuoriin taimiinkin, niin ensimmäinen tehtävä jk:ta ajatellessa on tarkistaaa, ettei paikalla ole tautia. Jos on, ei jk:ssa ole mieltä. Ja vaikkei vielä olisikaan, niin metsässä jatkuvasti rymytessä pian saattaa olla.

    kari m

    Olen samoilla linjoilla Ammattiraivoojan kanssa. Olen tehnyt alikasvoksen raivausta poistamalla 4-5 -metrisiä, iältään yli 50-vuotiaita kitukuusia leimikostani. Puut ovat olleet poikkeuksetta lahoja. Koska tukkikokoisissa valtapuissa ei ole lahoa, on lahon täytynyt iskeä alikasvoksiin heikon ravinnetilan (esim. boori) ja siitä aiheutuvien kasvuhäiriöiden kautta.

    Heikolta näyttävät jatkuvan kasvatuksen eväät ainakin minun metsissäni.

    hemputtaja

    On tullut ennenkin mainittua ja huvikseni toistan.

    Puut elävät ns. symbioosissa sienten kanssa. Ellei yhteyttä sieniin ole, jää ravinteiden saanti heikoksi.

    Tutkijabiologit vihjailevat, että puut eivät sienirihmastojaan vapaaehtoisesti nuoremmille luovuta. Seuraus näkyy mukavasti taimikon ja vanhan metsän rajassa. Kuten joku (toisessa ketjussa) jo mainitsi, rajana on usein 5 – 20 metrin taimeton kaista.

    Ts. jk-metsässä taimettuminen voi olla varsin heikkoa. Ilman muokkausta syntyy (jos syntyy) vain lahovikaisia, ravinnepuutteista kärsiviä tarrikoita.

    Gla

    Vaikka tuossa voikin olla perää, koko totuus se ei ole. Koivun alla kuusi voi kasvaa hyvinkin, jos vain taimettuu. Jostain syystä taimettuminen on hyvin epäsäännöllistä. Toisaalla on turkkina pientä kuusta, vieressä taas aivan tyhjää. Kuusen alle luontaisen kuusen saaminen on vielä astetta vaikeampaa.

    pihkatappi

    Onkohan tuo aukon laidan huono kasvu lähinnä kuusen ongelma. Keväällä metsänreunassa kasvukausi alkaa aiemmin kuin aukon keskellä, tuuli kuivattaa puita ja aurinko paahtaa ja isot puut vetävät vedet ja irralliset ravinteet. Kuusentaimet kärsivät kuivuudesta ja fosforin sekä kalin puutteesta.

    Männyn kaistalehakkuu uudistukset ovat olleet ihan onnistuneita, männyllä kevätahava ei ole niin suuri ongelma.

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 70)