Emme kukkaan ole täydellisiä Gla.

No jaa.

Erään viriilin nuorenisännän perhe tuossa kasvoi niin vaudilla, että hänen naapurissaan asuva vanhaisäntä alkoi jo huolestua ja totesi, että eikö nyt jotain pitäisi panna jo väliin. Siihen nuori-isäntä totesi, että se on niin ”täyrellistä” ilman.

Nostan sinulle Gla vilpittömästi hattua, tietosi metsäalasta ovat erittäin huippuluokkaa. Pykälät tunnet paremmin, kuin omat taskusi.
Pieni asennevamma sinua minusta kuitenkin vaivaa ja se on harmillista. Jokin järjellinen selitys sille täytyy olla, jota nimimerkki ei kerro. On minusta kovin surullista, että talous- ja metsätieteet ovat ajautuneet tällaiseen vänkäykseen keskenään, kun olisi pitänyt kyetä tekemään rakentavaa yhteistyötä. Eturistiriidat ja perinteet niitä varmaankin selittävät, ja oma napahan meitä kaikkia lähinnä on.

Minäkin pyrin tietysti sellaisen puumäärän maksimoimiseen, josta saisi mahdollisimman paljon euroja, mutta korko huomioiden.

Ei tietenkään ole mitään mieltä maksaa lainasta korkoa 4% ja riskisijoitaa sitä kohteeseen josta saa tuottoa 2% jne. eli korko on huomioitava ja sen suuruus on väistämättä aika ratkaisevassa roolissa menetelmien taloudellisuutta arvioitaessa. Lisäksi Suomi on niin pitkä maa, että olosuhteetkin vaihtelevat rajusti.

Jos saa metsän kasvamaan istuttamalla niin, että puusto 20-vuoden kuluttua on 200 m3/ha, niin toimenpide on varmaankin perusteltu. Se kestää jo luokkaa kuuden prosentin koron ja kolmen prosentin korolla paljaan maan arvoksi tulee jo yli 3000e/ha. Ehkä kuitenkin lannoituksia tuo jo vaatii.

Kerrotko Reima vielä, mihin laskuesimerkilläsi pyrit? Saatko itse 0,2 ha aukon jollain perusteltavissa olevalla korolla uudistettua kannattavasti? Se, että keskityn toteamaan menetelmän kannattamattomuuden ilman sen tarkempia laskelmia ei tarkoita sitä, että käyttäisin nollakorkoa tai että mitään ristiriitaa olisi metsätalouden ja -tieteen välilä.

Kehuin Reiman kirjoitusta, koska se avasi minulle uuden näkökannan puuttoman metsäpläntin uudistamiseen.

Usein näen metsässäni pienen tuulenkaatojen, pinon pohjien tai jostakin muusta syytä syntyneen puuttoman paikan. Harmittaa, koska täysi kasvava metsä näyttäisi paljon paremmalta. Joskus ryhdyn toimenpiteisiin istuttaakseni aukkoon taimia, joskus odottelen luonnon tekevän tehtävänsä. Ratkaisu näyttää tapahtuvan kulloisen mieletilani mukaan.

Reima tarjosi asiaan laskennallisesti ymmärrettävän ja selkeän taloudellisen laskukaavan. Sen mukaan kykenen arvioimaan, paljonko tienaan, jos istutan aukon itse. Onko istuttaminen sen vaatiman työmäärän arvoista?

Mielestäni on selvää, ettei laskukaavan muoto ole mitenkään aukon koosta kiinni. On myöskin selvää, että muilla teetetty työ vaatii tarkemmat laskelmat kuin minun ”omatyöni”.

Tarkkojen laskelmien teko ajan hukkaa,niiden lopputuloksena mikään ei kannata.Itse en ole laskelmia suuremmin pienistä investoinneista tehnyt,eikä ole pettynyt.Tilakaupoissa kylläkin kannattavuus mututuntumalla täytynyt tehdä,koska investoinnit suurempia.Lopuksi on todettava ,että paremmin on kannattanut,kuin alunperin ajattelin.