”Voidaan sanoa, että metsän uudistuminen vanhemman metsän alle ja pienaukkoihin on enemmänkin hyvien sattumusten summa kuin automaattinen tapahtuma.”

Juuri näin! Joskus uudistuminen tapahtuu turhankin hyvin, joskus taas hyvin heikosti. Ensin mainittu on tietysti pienempi ongelma kuin jälkimmäinen, mutta mielestäni keskimäärin tuloksena ei ole sellainen taimikko, jota omassa metsässä haluan kasvattaa. Vaikka Reima Ranta usein onkin korostanut keinollisen uudistamisen kustannusten aiheuttavan suuren riskin metsätaloudelle, ääritapaukset poislukien jk:n uudistumisen onnistumisen todennäköisyys aiheuttaa mielestäni vielä suuremman riskin.

Kuten jokin aika sitten kirjoitin, heinittyneen kuvion luontaisten kuusien perkaaminen oli masentava kokemus ja antaa syytä epäillä, että jk-menetelmä tuottaisi laadultaan hyvää tukkia. Heinikossa kasvavista taimista tulee varsin usein lenkoja, mikä alentaa tukkiprosenttia nopeasti. Sekin lisää riskiä, vaikka puusto lukumäärän suhteen olisikin riittävä.

Näihin jk hakkuisiin voisi kehittää sellaisen megavinssin millä puut kaadettaisiin ilman katkaisua. Juuret kun lähtee maasta niin se paljastaa kivennäismaata, johon sitten tulee sateella lätäköitä parhaassa tapauksessa ja hieskoivut pääsevät itämään. Hieskoivujen alle sitten aikojen perästä tulee kuusia. On luonnoton menetelmä tehdä pienaukko missä puut vain häviävät polttamatta maata tai paljastamatta maata.

Palataanpa Reima aiheeseen ja nimiä säästämättä. Eikös Erkki Lähde ja Jalkanen (oliko Anneli) testaillut 80 luvulla ekoäestä. Erkki esitteli silloin televisiossakin hommaa, ketjujen päässä jotkut ankkurit tai koukut. Ilmeisesti tuossa ei kuitenkaan maanpinta tarpeaksi aukea, että taimettuminen varmistuisi ja tuo menetelmä on unohtunut, vai käytetäänkö ekoäestystä vielä? Pointti on tässä se että tuo taimettuminen on tutkijoidenkin mielestä ollut suuri ongelma jatkuvassakasvatuksessa, siihen on haettu, ehkä turhaa, luonnonmukaisempaa ratkaisua.

Äestettyyn maahan nousee MT-pohjalla ja sitä karummalla aina puusto ja melko nopeastikin. Muokkauksen käyttö edesauttaa sen että pienaukolle nousee tuhansia lehtipuita ja pakko on tarttua jossainvaiheessa vesuriin, haittaaks se kun kasvuolosuhteet paranisivat muokkauksella huomattavasti. Minä muokauttaisin pienaukon ja varautuisin taimikonhoitoihin.

OMT-pohjaa ei minun mielestä kannata uhrata jatkuvaankasvatukseen, heinäyksen määrä pienaukoissa voi laiskan yllättää.

Älä Roisto sekoita asioita. Yläharvennukset on eriasia kuin tämä jatkuvakasvatus. Ihan kaikki viimeaikaiset tutkimukset osoittavat että ainakin viimeinen harvennus kannattaa tehdä yläharvennuksena. Ei se Pukkala tainnut yläharvennuksia tarkoittaa.

Perimä vaikuttaa uudistumiseenkin ja se pitää ottaa huomioon. Pienaukkoja pitäisi tehdä hyvissä ajoin, eli ennenkö noita päävaltapuita on kaadettu. Jos ensin kasvatellaan kuusikkoa yläharvennuksilla 150 vuotta, niin jäljellähän on perimältään huonoimmat yksilöt. Ja jokatapauksessa perimä heikkenee, jos laajemmassa mittakaavassa alettaisiin harsimaan.

Luontaisen uudistumisen takiahan alaharvennuksiin on aikoinaan pakotettu, eli että se isoimpien puiden parempi perimä siirtyisi luontaisen uudistumisen kautta. Nykyään kun laitetaan taimitarhan jalostetut taimet, ei ole tuota perustetta pelkille alaharvennuksille.

Tänään tuli käveltyä Etelä-Suomalaisessa osin kallioisessa metsässä joka noin 40v sitten harsittiin vinssipelillä ja osin hevosjuontona. Kyseisen hakkuun kertymästä minulla ei ole tietoa, mutta kannoista päätelleen kunnon tukkipuita siellä hakattiin. Noin 5v sitten kyseinen 4ha kuvio käytiin motolla läpi. Poistettiin noin 150 kilpikaarnaista mäntyä hehtaarilta ja harvennettiin nuorempaa kuusikkoa. Nyt kuivio on puhdas kuusikko, muutama lakkapäämänty jäi töppyröille. Kuusilla on ikää 50-60v ja suurimmasta osasta ei vielä saa tukkiakaan. Kirjanpainajatuhoja ei juurikaan ole vaikka niitä alueella on runsaasti. Mänty loistaa poissaolollaan. Koivut ja haavat pääosin poistettin hakkuussa, lähes kaikki jonkin asteisesti lahoja. Nykypuusto noin 100-130mottia kuusikuitua. Kuvio on aukkoinen isojen mäntyjen jäljiltä.

Tämä on huono esimerkki tietysti, jatkuvassa kasvatuksessa olisi poistettu kaiken kokoista puuta ja ja hakkulla olisi käyty ainakin yksi kerta enemmän siinä välissä. Johtopäätökseni on kuitenkin, että ei tule mitään. Kuuset täytyy yrittää vaikka riskillä kasvattaa tukkipuiksi vaikka lannoittaen ja sitten avohakkuu ja männylle.

Perusongelma tuolla kuviolla, jatkuvan kasvatuksen kannalta, on se, että mänty ei ole uudistunut lainkaan. Pohja on vt-mt välimaastoa. Jos tämä olisi hakattu 40v sitten aukoksi ja viljlety männylle, niin siellä olisi nyt mäntytukkimetsä ja päätehakkuutulojen koroilla olisi rilluteltu 70-90 luku ja osin vielä 00-lukukin.