Luinpahan tuon Caballistan etsimän jutun. Olipa apostoolista etten sanoisi öyhkää siirappia.

Uppoaa kaupunkilaisiin, natuuri immeisiin kuin väärä raha ja sehän se väärän rahan tarkoitus onkin.

Varalta kuitenkin ilmoitan leikkineeni lapsena metsässä ja kuljeskelen siellä mielelläni edelleen ja nautin siitä. Kunnioitan myös vanhoja puita ja pensaita.

Metsäläisroistona kyllä pistän vanhankin puun nurin ja pätkiksi, jos on pakko. Pyydän kyllä siltä ensin anteeksi.

Tykkään myös elävistä eläimistä, hiiristä alkaen – hyttyset ei oikein kelpaa. Maistuvat lisäksi hyvältä. Hyvä pihvi kelpaa aina.

Annan myös luvan käyttää tulevaa raatoani haaskana petoeläimille – ei kuitenkaan kaikenmaailman luontokurkkijoiden ja kuvaajien huokutussyöttinä.

Minusta oleellista tässä on se, että metsänomistaja ottaa kasvatusmenetelmän valinnassa muitakin arvoja (ja riskejä) huomioon kuin pelkästään taloudelliset seikat. Tutkimuksen ja käytännön kokemuksen avulla meidän pitäisi pystyä hahmottamaan valintojen seuraukset.

Tuo haastattelu olisi paremmin paikkansapitävä, jos se olisi tehty kaksi tai kolme vuosikymmentä sitten. Kun opiskelin metsäalaa 1980-luvulla, ilmapiiri oli juuri tuollainen kuin haastattelussa on kuvattu. Nykyisin asenteet metsän moniarvoisuutta kohtaan ovat toiset. On olemassa esimerkiksi uusia tutkimusaloja, jotka käsittelevät metsän monikäyttöä ja ekosysteemipalveluja.

Hauskaa huomata, että Erkin neuvo silloin oli sama kuin tänään: metsässä kannattaa oleskella mahdollisimman paljon!

Yle: ”Lähde huomauttaa, että haastattelututkimukset muutaman vuoden ajalta kertovat, että 70 prosenttia kansalaisista vastustaa avohakkuita ja metsänomistajistakin yli puolet.”

Oikea prosentti on 69, mutta en takerru siihen. Sen sijaan kannattaa arvioida, miten nykyään WWF:n metsäasiantuntijana toimivan Annukka Valkeapään kyselytutkimuksen tuloksia kannattaa tulkita. Kannattaako poimia ainoastaan Lähteen mainitsema luku, joka tutkimuksen valmistumisen yhteydessä myös aiheesta lehdistötiedotteiden myötä uutisoitiin, vai kannattaako huomioida myös se, että kansa pääosin on tyytyväinen suomalaiseen metsienkäsittelyyn.

Huomiota kiinnittää myös se, että avohakkuiden vastustamistakin suurempi yksimielisyys on siitä, että on hyväksyttävää estää hakkuut luontokohteiden säilyttämiseksi. Kuitenkin yli 90% mielestä lakeja tulee noudattaa, vaikka ne eivät tuntuisi järkeviltä. Samoin metsään liittyvät lait ja säädökset (2008) palvelevat yhteistä etua ja varmistavat monimuotoisuuden säilymisen. Jostain ihmeen syystä näistä kansalaisten käsityksistä tai niihin liittyvistä ristiriitaisuuksista ei ole uutisoitu.

Tuossa nuo avohakkuut pyörivät, että jos niistä vähän.

Julkisuus ja moni metsäläinenkin unohtaa, että se tärkeä ”monimuotoisuus” tarvitsee avohakkuita. Harsinta ei monimuotoisuutta varjele, kasvusto pysyy suht.koht. samana vuosikymmenestä toiseen. Mitä nyt puusto rappeutuu ja taimikko (jos sitä on) kituu.

Vuosikausia sitten ls-huuhelot aloittivat mäikytyksen hirveistä avohakkuista ja perille on mennyt. Oikein hyvin. Muistanpa erään Lapin kunnallisvaikuttajan, joka kertoi olleensa tunturin laella jossain merkittävässä porukassa. Joku suomalainen kenraali kysyi yllättäen, että nämäkö nyt sitten ovat niitä Osaran aukeita. Luuli ensin, että pilailee, mutta ei.

Lopputulos tuosta avohakkuu-mäkytyksestä on uponnut kansalaisten alitajuntaan. Ajelee vitostietä Hesasta Puolangalle ja yksi hakkuuaukea (1 ha) sattuu simmuun. Perillä sitten muistaa, että olipa siellä pirusti hakkuuaukeita. Ei muista ajelleensa 600 kilsaa umpimetsässä.

On mahdollista, että esim. Pudasjärven ja Oulun välin laajat avosuoaukeat ovat nykyään joidenkin satunnaisten mielestä Osaran aukeita. Varsinkin talvella. En kyllä ole ketään sellaisen harhan elättäjää tavannut.

Aikanaan jo 70-luvulla Helsingissä kerrottiin tarinaa saksalaisesta, joka oli käynyt lentäen Kajaanissa talvella. Molemmat lentomatkat olivat tapahtuneet päivällä kauniilla pakkassäällä.
Hän oli sitten Suomalaisille tuttavilleen kertonut, että nyt hän vasta oikein ymmärtää sen miksi saksalaisetkin luonnonsuojelijat ovat niin kovin huolissaan Suomen metsien avohakkuista. Enhän minä osannut kuvitellakkaan kuinka valtavia hakkuuaukeita teillä täällä on.
Tarkemmassa kyselyssä huomattiin ettei hän ottanut ollenkaan huomioon että Suomessa on järviä tuolla alueella paljon ja siella pohjoisosassa reittiä soitakin melkoisesti.

Terveisin: Korpituvan Taneli