MIISU4F:
”Silloin joku mainitsi tuloksen näyttävän vanhalta kunnon harsinnalta.. Korjuuvaurioita on runsaasti vaikka koealojen palstojen ikä ja puulajisuhteet olivat erilaiset. Ilman ennakkoraivausta kukin kohde on kuin pommin jäljiltä. Onhan ne harsitutkin metsät uudistuneet- hitaasti piiitkään ajan kanssa mutta eipä ole metsät tuhoutuneet/hävinneet meiltä sen takia! ”

Joo, mitä nyt tuhoutumiseksi luetaan. Jonkin sortin tuhoutumista sekin kun Metsän kasvu tyrehtyy täysin ja sitten on pakko hakata aukoksi eikä tule hätinä uudistuskustannuksia. Onhan noita tullut hakatuksi maahan tuon sortin ”koealoja”.

Minäkin olen sitä mieltä että on hyvä kun tutkitaan, mutta tässä asiassa pitää ottaa huomioon että Suomi oli harsinnnan eli jk:n koeruutuna, miltei kokonaan, vuosikymmenet ja sen kokeen tulokset tiedetään, mutta kaikki eivät vain tunnusta niitä.

Joitain asioita pitäisi oppia historiastakin:
1. Harsinta ei ole metsätalouden harjoittamista, vaikka se miten uudelleen nimetään.
2. Mänty ei sovi reheville maille
3. Kuusi ei sovi kuiville kankaille.
4. Hirvi on vahinko eläin metsässä.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Entisaikojen puhdasoppinen määrämittaharsinta ja Tapion nykyohjeiden mukaiset poimintahakkuut ovat todellakin ihan eri menetelmiä. Niinkuin olen monesti jo todennut, kannattaa ennen voimakkaiden mielipiteiden esittämistä tutustua sekä niihin Tapion ohjeisiin että Luken poimintahakkuisiin liittyviin koealoihin. Ainakin joidenkin koealojen ”takaa” löytyy mittaustuloksia kahdeltakin poimintahakkuun jäljiltä. Luvut kyllä usein osoittavat menetelmän vaikeudet, mutta se onkin sitten ihan eri juttu.

Ja tästä pitää sitten luonnollisesti kertoa kaikissa valtamedioissa ja täällä myös…

Tutkiva ja innostuva asenne ja koulutus työstäjille. Ei se sentään mitään tähtitiedettä ole. Kalusto ja hemmot oikeaan suoritusvalmiuteen. Esim. minulla ei sopimuskumppani ole tyrmännyt jk:ta menetelmänä vaan jo aivan tämän buumin alkumetreiltä jo järjestivät omaa koulutusta ja perehdytystä metsänomistajille. Eilen viimeksi kun kävimme palstalla naapurihakkuun tuhoja selvittämässä kehotin katsomaan sillä silmällä että jk:na voisi jo hakata kuusikon. Senverran moni-ikärakenteinen ja alle taimettunut ala. Nyt olisi hyvä lähivuosina hakata ainakin nämä nyt kolhitut ja muuten hyvät järeydestään. Silti jää kasvatusmetsä jäljelle. Ja kuten mainitsin niitä tuhoja tulee aivan riittämiin normaaliharvennuksilla joita hiukan taivastelin sieltä naapurinkin leimikolta. Omakin edellinen sama juttu. Korvattavaa tuli silloinkin. En usko hunompaan vaan toivon koulutusta konemiehille yleensäkin metsänharvennustyöskentelyyn jota väitän monen kohdalla erittäin puutteelliseksi taidoksi. Monia hakkuita nähneenä näin rohkenen väittää. Omiakin harvennuksia kymmenittäin. Konetyönä. Osa hyvin onnistuneita mutta liikaa huonosti toimineita.

Taneli kirjoitti:
”pitää ottaa huomioon että Suomi oli harsinnnan eli jk:n koeruutuna, miltei kokonaan, vuosikymmenet ja sen kokeen tulokset tiedetään”

Täsmennyksenä vain, että kysymyksessä ei ollut vuosikymmenet vaan perimmäisiä erämaita lukuunottamatta vuosisadat. Ei kukaan jaksanut hakata kirveellä aukkohakkuuta eikä laajemmalti yhden vajaan puusukupolven ajan käytössä olleella justeerillakaan. Tyvilahoa oli vähintäänkin pienessä määrin Etelä-Suomen metsissä jo ennen ensimmäistäkään traktorin pyörän jälkeä. Hyvälaatuistakin metsää on kasvanut noiden hakkuutapojen jälkeen ihan itsestäään, jos harvennukset on tehty hyvin. Pikakasvatustahan se ei ollut.