Minun osaltani kysymys on teoreettinen, sillä meillä päin ei kuusen lahosta ole merkittävää haittaa.

Jos kuitenkin lasketaan kylmästi nykyhinnoilla, että vaikka 20 % kuusista lahoaisi, niin edelleen kuusen kasvatus olisi selvästi koivua edullisempi vaihtoehto OMT-mailla. Koivun kasvatuksessa on paljon ongelmia. Lenkous, kovat vaatimukset oksaisuuden suhteen, pienempi puumäärä m3/ha/v. Vaikka kovalla työllä saataisiin laatutyviäkin, niin lisäksi koivun keskihinta/m3 jäisi paljon kuusta pienemmäksi.

Selvyyden vuoksi totean, että meilläkin kasvatetaan koivua vanhoilla hakamailla pihapiirin tuntumassa. Olen aiemminkin todennut miksi. Siis maisemasyyt puoltavat ja toiseksi nopeakasvuinen koivu selviää paremmin rehevästä aluskasvillisuudesta, jota kasvattaa aikoinaan vuosikymmeniä kestänyt metsälaidunnos.

Siis tehokas kuusenkasvatus enintään 1500 runkoa/ha. Tämä alkaa oikein ajoitetusta varhaisperkauksesta ja ajoissa tehdyistä seuraavista perkauksista. Sitten kertaharvennus tiheyteen 700 runkoa/ha. 50 vuoden iässä kaikki nurin, jos sitä sientä on. Jos ei, niin sitten voi kasvattaa toki kauemminkin.

A.J:lle vastaisin, että niitä aluskasvuskuusentaimia syntyy tai sitten ei. Meillä on esimerkiksi kahteen kertaan harvennettu runsaan 40 vuoden ikäinen koivikko, jossa kuusia ei kasva käytännössä lainkaan. Luulisin, että syynä on pohjan liiallinen ravinteikkuus, vanha lehmähaka. Siksi heinäkasvusto on erittäin voimakasta. Koivikon harventaminenkaan vielä enemmän ei auttaisi, sillä silloinhan heinäkasvusto vain yltyisi.

Toinen asia, jos sitten niitä kuusia syntyisi ja ne todettaisiin jo alusta pitäen lahoiksi, niin ne pitäisi tietenkin raivata ehkä moneenkin kertaan. Siis paljon työtä eikä mitään rahanarvoista tuloa.

Aikanaan koivikon muuttaminen kuusikoksi olisi silloin haasteellista. Harvaan koivikkoon rehevälle pohjalle kehittyy yleensä runsas heinäkasvusto, joka ”räjähtää” kasvuun, kun koivut poistetaan. Toki voi yrittää sellaista konstia, että harventaa koivut riveihin ja istuttaa kuusentaimia väleihin. Kun ne ovat varttuneet, niin sitten kaataa loput koivut. Voisi tulla esiin tilanne, jossa tarvitsee läträtä glyofosaattia.

Lahon määrän seurantakin taimivaiheessa on minusta enemmän kuin epävarmaa, jota pitkät aikajänteet ja tiedon kulun katkeaminen kenties omistajan vaihdosten myötä pahentaa.

Kun tartunta taimeen tulee juuriston kasvaessa kiinni saastuneeseen juureen, on laholla sieltä vielä pitkä matka kasvaa runkopuuhun saakka. Tässä vaiheessa saattaakin kuusi olla jo niin iso, ettei raivaaja enää raski puuta maahan kaataa, vaan se säästetään ensimmäiseen tai myöhempiin harvennuksiin, jopa päätehakkuuseen saakka. Joka tapauksessa ollaan jo tekemisissä niin suurten kantojen kanssa, että taudin poistuminen on hiodastunut merkittävästi. Pahimmillaan on harvennuksissa tehty tilaa lahoille kuusille poistamalla terveitä koivuja.

Kuten sanoin niin tutkimustahan tämä aihe kaipaa, joten omakohtainen kokemus uudistamisketjusta.

Keskiravinteinen 1960-luvulla ojittettu korpi. Avohakkuu, kääntömätästys ja männyn kylvö. Hirvituhjoja niin paljon, että tein taimikonhoitotyön suurelta osin paikalle syntyneen hieskoivun hyväksi kohtuullisen harvaan asentoon. Koivuylispuusto on nyt muutaman metrin pituista ja alla ihan virkeä kuusentaimikko. Vielä pientä ylispuuston harvennusta on aikomus tehdä ja vähän myöhemmin kuusitaimikon harvennus. Kivennäismailla tämä on mielestäni tosi epävarma vaihtoehto.

Ei todellakaan mitään tehometsätaloutta, mutta mukavaa ja mielenkiintoista puuhaa tämäkin kokeilu.

Toistan vanhaa itseäni. Nimenomaan, on hyvä, että KOKEILLAAN eri kasvatusmenetelmiä ja tutkaillaan korjuutuloksia. Koivun vihaamista ja männyn istuttamista reheville maillekin kokeiltiin ja harrastettiin- tuloksia korjataan nyt. Vajaatuottoisia ja räkämänniköitä korjataan pois ja puulajin vaihto sopivampaan, eikä edes kokonaista sukupolvea kulunut tämän toteamiseen.
Luonnonlakeja ei vaan voi muuttaa eikä kasvua ja laatua äärettömiin nopeuttaa ja parantaa edes lannotteilla.

Viime vuonna laitoin blogiini kuvakertomuksen JK koealoista Kymessä ja linkitin tänne. Silloin joku mainitsi tuloksen näyttävän vanhalta kunnon harsinnalta.. Korjuuvaurioita on runsaasti vaikka koealojen palstojen ikä ja puulajisuhteet olivat erilaiset. Ilman ennakkoraivausta kukin kohde on kuin pommin jäljiltä. Onhan ne harsitutkin metsät uudistuneet- hitaasti piiitkään ajan kanssa mutta eipä ole metsät tuhoutuneet/hävinneet meiltä sen takia!

Onhan niitä muitakin JK koealoja kuin sellaisia missä on paljon kuusta/kuusialikasvosta lisäämässä korjuun hankaluutta ja korjuvaurioita.

Itse tulokset kannattavuudesta saadaan kuitenkin vuosikymmenien päästä. Ellei myrsky tms- tuho vie palstoja nurin ja homma ala ns. alusta. Laho-ongelmat kyllä havaitaan jo paljon aikaisemmin.