Keskustelut Metsänhoito jatkuva kasvatus PUUN KORJUU

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 162)
  • jatkuva kasvatus PUUN KORJUU

    Tuli tuossa mieleen jakuva kasvatus TUULEN KAADOT viestiketjun yhteydessä tämä puiden korjuu. Ajattelin että avaan sille oman ketjun.

    Viime vuosina Etelä-Suomessa kunnollisia routa talvia ei ole ollut. Puun korjuu on ollut vaikeaa, uusia leimikkoja ei uskalleta ostaa kun vanhojakaan ei keritä tekemään. Tulee käymään niin että harvennuksia on pakko tehdä kesällä. Jaksollisen kasvatuksen, jopa kuusikon harvennuksia, voi lyhyillä kiertoajoilla tehdä myös kesällä, maastonkantavuudesta riippuen. Jatkuvan kasvatuksen puiden korjuu kesällä tuntuu varsin riskialttiilta touhulta, mikäli ollaan MT – OMT pohjilla.

    Kaikenkaikkiaan jatkuva kasvatus aiheuttaa todella suuria ongelmia puunkorjuuseen. Tämä näkyy tietysti puutavaralajien yksikköhinnoissa. Yhtiöt ovat tarkkoja että eivät jää vastuumiehiksi näiden leimikoiden hakkuissa, sopimuksia tehdään erilailla kun tavallisten jaksollisen kasvatuksen hakkuissa.

    Jatkuvan kasvatuksen leimikossa ei ole sitä pihviä, mikä houkuttelisi ostajaa, hinnassa sen sitten näkee.

  • Timppa

    Jos siis siirryttäisiin Gla:n tarkoittamaan laajamittaiseen koivun viljelyyn, olettaen tietysti, ettei hirvistä olisi riesaa, niin mitähän siitä sitten seuraisi. Tulevaisuuttahan emme toki voi tietää, mutta sellainenkin mahdollisuus on otettava huomioon, että silloin lähes kaikki koivut joutuvat selluksi tai vastaavaan käyttöön.

    Kyllä vaan tuntuisi turvallisemmalta kasvattaa kuusta OMT pohjilla nopealla kierrolla riskialttiilla mailla.

    suorittava porras

    #”….että silloin lähes kaikki koivut joutuvat selluksi tai vastaavaan käyttöön. ”#

    Tästä on kouriintuntuvia kokemuksia . Turvemaalle kasvanut koivikko oli pahasti laho . Alle oli syntynyt harvahko kuusentaimikko . 1250 kuution hakkuukertymästä vain runsas 20m3 täytti tukin laatuvaatimukset ja tukkiprosentti oli alle 2 ! Puiden tilavuus vaihteli 80- 500 litraan keskiarvona 120 litraa .
    Tukin laatuun ja kokoon ylsi vain muutama ojanpenkan kivennäismaassa kasvanut yksilö . Muualla kasvoi pelkkää kuitua läpimitasta riippumatta . (lukijoiden kuvissa esimerkkejä kohteelta)
    Kysynkin , että onko vähäisessä määrin laho kuusikko viisasta korvata lahoamaan tuomitulla koivikolla ?

    Mielestäni olisi viisasta tehdä maaperän ravinneanalyysi niillä
    alueilla , joilla lahoa esiintyy . Samoin on otettava selvää puuston todellisesta iästä .

    Tarpeeksi tehokkaalla maanmuokkauksella voi olla myönteinen vaikutus ravinteiden saatavuuteen ja samalla puuston terveyteen . Miten muuten voi olla selitettävissä , että ojan reunoilla ojamaiden päällä kasvaa paraslaatuiset puut . Heikosti muokattu tai muokkaamaton maa vierellä tuottaa samanaikaisesti vain sekundaa.

    jees h-valta

    Mitähän ihmeen sekundaa se on jos kaikki kuitenkin suorittavankin puimista menee selluksi?
    Aivan saman koivukuidun hinnan metsänomistaja siitä saa eikä ole hakannut euroakaan glyfoon eikä turpeen puskuun.

    suorittava porras

    Eipä ole paljon syytä rintaa röyhistellä , jos 40 vuodessa saadaan hehtaarilta 70 mottia lahoa koivua ja jäljelle jää harva kuusentaimikko , joka on korjattavissa aikaisintaan 70 vuoden kuluttua . Edes harvennusta ei ole mahdollista tehdä tätä ennen puuston vähäisyyden vuoksi.

    jees h-valta

    Suurin vika siinä leimikossa varmaan olikin juuri yli-ikäisyys jolla saatiin se koivikko lahoamaan. Luonnollista kehitystä. Puolet vähemmänkin ikää olisi antanut lähes saman tilin.

    lastunraapija

    ”Suorittava” mainitsi turvemaan. Siinä on varmaan melkoinen syy lahoon. Kuinkahan monta miljoonaa kuutiota noilta Suomen soiden hetteiköiltä lopulta kunnollista puuta tulee?

    Gla

    Timppa: ”Jos siis siirryttäisiin Gla:n tarkoittamaan laajamittaiseen koivun viljelyyn, olettaen tietysti, ettei hirvistä olisi riesaa, niin mitähän siitä sitten seuraisi.”

    Hyvä kysymys, johon on mahdotonta vastata. Kukaan meistä ei tiedä, millainen kysyntä eri puulajeilla on 40-60 vuoden kuluttua varsinkaan, kun näkyvissä ei ole merkittäviä muutoksia puulajisuhteissa joka osaltaan saattaisi vaikuttaa myös kysyntää. Jos kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, kuusen osuus saattaa jatkossa kasvaa, kun viime vuosina se on ollut kovin suosittu valinta uudistamisessa. Emme tiedä sitäkään, mihin muuhun se se johtaa kuin juurikäävän yleistymiseen. Huoli kuitenkin on turhaa, koska metsissä mikään iso muutos ei tapahdu hetkessä toisin kuin binäärimaailmassa nollan vaihtuessa ykköseksi.

    Laajamittaisen koivun viljelyn vaihtoehtona on myös männyn käyttö ja sekametsät. Ilahduttavaa kuitenkin on huomata, että metsästäjä toteaa hirvistä olevan edelleen riesaa koivun kasvattajille eli se on jatkuvan kasvatuksen tavoin juurikäävälle altistava tekijä. Kuten edellä sanoin, nyt on tekojen aika.

    Gla

    MJO: ”Olikohan lähes kolmasosa suomen puustosta kasvaa turvepohjaisilla mailla. Sen takiahan ojituksia tehdään melko suurissa määrin.”

    Ellen ihan väärin ole ymmärtänyt, rauduskoivu ei ole ykkösvalinta ojitetuille soille.

    mehtäukko

    Niinhän se menee,että se puulaji sille parhaiten soveltuvalle kasvupohjalle huomioiden tunnetut ulkoiset haasteet.Rauduskoivu ja kuusi kasvavat samoilla tanterilla,mutta koivulla on enemmän haastetta ja vaatii perään katsomista.
    Jossain julkaisussa oli,että eucan uudistamisen hinta on noussut jo hyvin lähelle euroopan kustannustasoa.Samoin metsäpohjan hinta on siellä kivunnut keski-Suomen puustoisen metsämaan myyntihintoihin.
    Lisäksi on uutisoitu eucan tehdashinnan lähentyneen kotikoivun porttihintoja…
    Eihän kehitys näytä ollenkaan hullummalta!?

    A.Jalkanen

    JK-metsästä ei välttämättä löydy sen enempää ötököitä tai lahopuita kuin perinteisestäkään metsästä. Asian pihvi on kai se, että siinä pyritään säästämään uudistamiskuluista ja myymään yksikköhinnoiltaan arvokkaampaa puuta enemmän, jolloin hieman pienemmästä puuntuotoksesta huolimatta taloustulos voi olla parempi. Jos kaikki menee ”niin kuin Strömsössä”. Jollei mene, aina voi palata perinteiseen malliin.

    Mielenkiintoista pohdintaa perimän altistavuudesta puun lahoisuuteen. Nykyisillä geeniteknisillä menetelmillä luulisi asiaa voitavan selvittää. Asiaa mutkistaa se, että puumme ovat tuulipölytteisiä, eli geenit sekoittuvat koko ajan aika vinhaa vauhtia. Niin ettei erityisen lahoalttiita kuusikantoja oikein pääse syntymään eivätkä ne säily luonnossa puhtaina, jos lahonkestävän istutustaimen joku onnistuisi kehittämään. Mutta puilla on yksilöllisiä eroja, kuten nähdään vaikkapa lehtikuusen puuaineen lahonkestävyydestä eri alkuperillä.

    Hieskoivun lahoisuus turvemaalla voi johtua monesta syystä: vesasyntyisyydestä tai siitä että vesi- ja ravinnetalous ei ole ollut optimaalinen tai on vaihdellut ojien kunnon myötä. Ojien kuntoa tulisi siis tarkkailla.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 162)