› Keskustelut › Metsänhoito › jatkuva kasvatus PUUN KORJUU

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 162)
1 2 3 … 15 16 17

  • jatkuva kasvatus PUUN KORJUU

    Lähetetty: 27.1.2015, 16:52

    Tuli tuossa mieleen jakuva kasvatus TUULEN KAADOT viestiketjun yhteydessä tämä puiden korjuu. Ajattelin että avaan sille oman ketjun.

    Viime vuosina Etelä-Suomessa kunnollisia routa talvia ei ole ollut. Puun korjuu on ollut vaikeaa, uusia leimikkoja ei uskalleta ostaa kun vanhojakaan ei keritä tekemään. Tulee käymään niin että harvennuksia on pakko tehdä kesällä. Jaksollisen kasvatuksen, jopa kuusikon harvennuksia, voi lyhyillä kiertoajoilla tehdä myös kesällä, maastonkantavuudesta riippuen. Jatkuvan kasvatuksen puiden korjuu kesällä tuntuu varsin riskialttiilta touhulta, mikäli ollaan MT – OMT pohjilla.

    Kaikenkaikkiaan jatkuva kasvatus aiheuttaa todella suuria ongelmia puunkorjuuseen. Tämä näkyy tietysti puutavaralajien yksikköhinnoissa. Yhtiöt ovat tarkkoja että eivät jää vastuumiehiksi näiden leimikoiden hakkuissa, sopimuksia tehdään erilailla kun tavallisten jaksollisen kasvatuksen hakkuissa.

    Jatkuvan kasvatuksen leimikossa ei ole sitä pihviä, mikä houkuttelisi ostajaa, hinnassa sen sitten näkee.

    Tekijä
    pihkatappi
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Panu 23.3.2015, 20:50

    Kyllä, kuten Rane sanoo. Jos mennään siihen, että MO maksaa kantokäsittelyn kokonaan niin kesähakkuussa voikin yhtäkkiä olla huonompi hinta kuin talvihakkuussa.

    Tällä hetkelläkin ilmeisesti käsittely menee MO:n maksettavaksi jos MO on julkisyhteisö. Tällöin kantokäsittely saattaa myös jäädä kokonaan tekemättä kun lyhytnäköisesti säästetään rahaa.

    Timppa 23.3.2015, 21:00

    Minä olen ymmärtänyt, että kantokäsittelyllä pyritään estämään lahottajasienen leviämistä sienivapaaseen metsään. Sen ei siis olisi tarkoituskaan auttaa sienien valtaamassa maapohjassa. Olen lukenut, että lähes kaikki Länsi-Suomen kuusikot ovat enemmän tai vähemmän lahottajasienten vallassa. Kysymys kuuluu. miksi siis siellä suoritetaan kantokäsittelyä, jos se ei auta.

    Keski-Suomessakin aina joku kuusi on lahonnut. Useimmiten vanhoja, mutta joskus jo ensiharvennusvaiheessa olevakin. Katselin viime kesän hakkuita. Ensiharvennuksessa lahokuusta tuli 1 %. 2.vaiheen harvennuksessa ( 50 vuotta) ja päätehakkuussa ( n. 100 vuotta) muutamilla kuvioilla tuli n. 2 %. Aikanaan huonosti harvennetussa ja ylitiheänä kasvaneessa päätehakkuukuviossa 4 % (100 vuotta). Mitä tästä pitäisi oppia. Ainakin se, että tiheässä kasvattaminen saattaa lisätä riskiä. Viisaammat voivat analysoida enemmän.

    raivuri 23.3.2015, 21:12

    Kyllä näinkin timppa, mutta sillä pyritään myös säilyttämään jo saastuneessa metsässä mahdollisimman paljon terveitä puita. Näiden ongelmien kanssa saavat tulevaisuudessa entistä enemmän painia ne, jotka eivät usko vaihtaa kuusta lahokuusikoissa.

    Panu 23.3.2015, 21:15

    Ei kai se juurikääpä mikään mustavalkoinen joko tai-juttu ole. Sitä voi olla vähän tai paljon. Mitä vähemmän sen parempi. Eikä sitä ole joka leimikolla juurikääpä-alueillakaan.

    Timppa 24.3.2015, 08:57

    ”Ei kai se juurikääpä mikään mustavalkoinen joko tai-juttu ole. Sitä voi olla vähän tai paljon. Mitä vähemmän sen parempi. Eikä sitä ole joka leimikolla juurikääpä-alueillakaan.”

    Kysymys kuuluu siis, että miksi sen lahon määrää vaihtelee? Johtuuko se vain satunnaisista tekijöistä vai onko kyseessä olosuhteet. Voisiko tilanne olla, että huonot kasvuolot heikentävät puun vastustuskykyä sientä vastaan? Siis esimerkkinä aluskasvullisuutena kasvaminen. Miisuhan kirjoitti, että jossain aluskasvullisuuskuuset olivat jo pieninä lahoja. Tietysti myös liian tiheässä kasvaminen stressaa puuta ja ehkä altistaa tuholle.

    Jos huonot kasvuolot altistavat sienelle, jota on kaikkialla luonnossa, niin huonosti hoidetuissa taimikoissa kuuset saavat altistuksen. Onko siis odotettavissa juurikääpäepidemia huonon metsänhoidon vuoksi? Voimmeko me metsiä huolella hoitavat päästä ongelmasta vain tekemällä työn kunnolla?

    Entä jatkuva kasvatus. Siinähän taimet saavat vuosikymmeniä sinnitellä ennen kuin vapautuvat varjostuksesta. Tuloksena nyt uusi ongelma liiasta auringosta.

    Mitä mieltä on palstantutkija A. J.?

    A.Jalkanen 24.3.2015, 13:37

    ”Päivystävä tutkija” vastaa: tyvilahon suurimpana riskitekijänä pidetään kesähakkuita ja sitä onko alueella itiölaskeumaa, eli lahon yleisyys alueella. Toisin sanoen, jos itiöitä on paikalla, kun hakataan kesällä, tartunta pääsee tapahtumaan.

    Tätä taustaa vasten kantokäsittely ei ole järkevää, jos tartunta on todennettu. Silloin on parempi keskittyä tyvilahon torjuntaan, eli puulajin vaihtoon lehtipuuksi ja kantojen mahdollisimman tarkkaan poistoon hakkuun jälkeen.

    Laho voi olla muustakin sienestä johtuva. Jonkinlainen pikatesti kenttäkäyttöön olisi hyvä saada!

    Panu 24.3.2015, 14:45

    Se on aika raju veto vaihtaa koivuun jo pienen juurikäävän tartuttaman puumäärän takia, varsinkin näillä hirvitiheyksillä.

    Eli Anneli tutkimuksetko kertovat, että jos leimikossa on pienikin määrä juurikääpää niin kantokäsittely ei estä sen leviämistä mitenkään? Käytännön esimerkki olisi sellainen, että leimikon yhdessä nurkassa on juurikääpää ja sen takia kannattaa jättää koko alue kantokäsittelemättä?

    Muistaakseni tutkimuksissa on todettu, että jopa se, että istuttaa vähintään 10m päähän juurikäävän saastuttamasta kannosta estää sen leviämisen taimeen.

    Gla 24.3.2015, 15:18

    En ymmärrä, mitä AJ tarkoitat. Tietenkin tartunnan saaneen kannon käsittely on turhaa, mutta tuskin missään kaikki kannot ovat saastuneita. Näin ollen kantokäsittely on tarpeen, jotta voidaan välttää ongelman leviäminen. Näin myös silloin, kun on tarkoitus kasvattaa koivua. Onhan olemassa mahdollisuus, että koivun alle syntyy alikasvoskuusikko tai hirvet syövät koivut ja tilalle laitetaan kuusta.

    Kantojen nostosta on ristiriitaista tietoa, joten sen varaan en tavanomaisessa menetelmässä mitään laske. Toki koivulle istutettaessa se lienee varma keino, luultavasti myös jopa luontaisen alikasvoksen suhteen.

    Oma käsitykseni vastaa Panun käsitystä siitä, että 10 m riittää suojaetäisyydeksi. Juuriyhteyttä ei saa olla ja siihen tuo riittää. Käytännössä voi olla ongelmallista istutusvaiheessa merkitä nuo alueet. Lisäksi luontaiset kuusen taimet pitäisi muistaa seuraavien vuosikymenien ajan perata noilta alueilta, joten käytännössä pikkutarkkuus ei toimi.

    Timpalle suosittelen, että googletat tältä palstalta juurikääpä keskustelun, johon olen linkittänyt hyviä artikkeleita Metsätieteen aikakauskirjasta.

    Timppa 24.3.2015, 16:00

    Sitä Gla:n sivua ei löytynyt googlen kautta. Edelleen askarruttaa se, miksi laho ei iske kaikkiin kuusiin? Perimä? Kasvatus? Sattuma?

    mehtäukko 24.3.2015, 16:23

    Ketjun otsikkoon palatakseni,niin kaikki tunnetut epävarmuustekijät huomioiden jk:ta ei ole muuhun kuin pääsääntöisesti pieni-alaisten erikoiskuvioiden käsittelyyn.Esim. koivikon alle syntynyt kuusi-alikasvos. Ja kuten tiedämme,sehän syntyy tietyin vaihein ja sopivan kokoisena ilmaiseksi.
    Jk:n jatkuva harventelu on tosiaan nurinkurista.Korjuu on liian vaikeaa ja kallista sekä vaurioherkkää.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 162)
1 2 3 … 15 16 17