Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus PUUN KASVU

Esillä 5 vastausta, 31 - 35 (kaikkiaan 35)
  • Jatkuva kasvatus PUUN KASVU

    Taitaa tuo jk-metsän ”tigeys” olla jo loppuun kaluttu aihe. Miten olisi keskittyminen jk-metsän puun kasvuun.

    Aiemmin on todettu taimikon hidas kehittyminen ja se, että usein hidas taimikko ei lähde kasvuun, vaikka varjostus poistetaan. Kuinka yleistä moinen kasvusta kieltäytyminen on ja mistäköhän se johtuu?

    Entäs sitten taimi-iän jälkeinen kasvu. Miten on paksuuskasvu verrattuna tasaikäisen metsän puustoon. Liian tiheässä kasvanut tasaikäinen puu ei ”liho”. Metsän ”tigeys” ketjussa kuviteltiin jk-metsälle jonkinlainen tiheys, jota ei ole palstalla kovin voimakkaasti kritisoitu. Estääkö tälläinen tiheys jk-metsän puuston ”lihomisen”?

    Entäpä jk-metsän puuston pituuskasvu? Joskus minulla oli käsitys, että johonkin rajaan asti puuston tihentyminen aiheuttaa puiden välille kilpailua, jonka seurauksena puu pyrkii voimakkaammin aurinkoon, eli tiheys on omiaan lisäämään pituuskasvua. Tällä palstalla minulle opetettiin, ettei pituuskasvu ole riippuvainen tiheydestä. Millainen käsitys kokeneilla on jk-metsän puitten pituuskasvusta verrattuna nykymetsän puiden pituuskasvuun.

    Jk-metsän puiden kasvu lienee keskimääräisesti hitaampaa kuin nykymetsien. Tämä johtuu ainakin osittain taimivaiheen ongelmista. Miten lienee kokemus osoittanut taimivaiheen ohittaneen puuston kokonaiskasvun verrattuna nykymetsän vastaavaan?

  • Timppa

    Ei minulla ole muuta kuin tilastotieto jk-metsän kasvusta. Siis se on pientä. Sen perusteella myös yksittäisen puun kasvu on hidasta.

    Yksittäinen alusta asti ”vapaudessa” kasvanut puu kasvaa kuutioita todella paljon. Senhän me kaikki tiedämme. Riittää kun katselee jotain pihakuusta. Pitkä se ei ole, mutta paksu. Oleellista siis mielestäni on se, että puu jo kasvunsa alussa on pystynyt ”kehittämään” elimistön, joka pystyy käyttämään ympäristön resursseja tehokkaammalla mahdollisella tavalla. Toinen asia on sitten se, ettei tällaisesta puusta ole oksaisuuden vuoksi tukkipuuksi.

    Luonnossa puut ovat kaiketi kehittäneet pituuskasvuaan ainakin voidakseen hyötyä auringon energiasta mahdollisimman paljon ja ehkä myös voidakseen lähettää siemeniään mahdollisimman laajalle alueelle. Siis metsässä panostetaan pituuskasvuun (kuten aloittaja kirjoitti) ja pyritään voittamaan naapuri. Pisimmät puut kasvavat rinteissä, jossa puu joutuu kilpailemaan ”ylänaapurin” kanssa.

    Miten jk-metsässä? Se pienempi kuusi joutuu pakostakin sopeutumaan vähäisiin resursseihin ja toimimaan säästeliäästi. Kun sitten tuleekin yhtäkkiä valoa riittämiin, niin ei ole enää mahdollista muuttaa kehityssuuntaa vaan puu joutuukin nyt vain sopeutumaan oloihin pysyäkseen hengissä. Jk-metsässä valopuut mänty ja koivu pyrkivät samaan latvuksensa muun metsän tasolle hintaan mihin hyvänsä. Tuloksena siis esim linjojen varsilla luokille menneitä koivuja, joita on saatu katsella uutisista.

    Mielestäni siis jk-metsässä kuusien kasvun elpymistä vaikeuttaa kaksi asiaa, sopeutuminen vaatimattomiin oloihin. Eihän ihmisestäkään tule maailmanmestaria ellei ole harjoitellut lapsesta alkaen. Toinen on valoshokki. Männyllä ja koivulla pituuskasvusta ei ole iloa, sillä honteloissa rungoissa ei ole paljon litroja ja ne kaatuvat usein..

    pihkatappi

    Kyllähän tuo kasvun ihme on yksilöllistä täällä luomakunnassa, toinen kasvaa nuorella iällä paremmin ja toinen vähän vanhempana. Varmasti huolellisesti työskennellen ja asioihinperehtyen pääsee kohtuulliseen kasvuun jatkuvankasvatuksen menetelmällä. Mutta esim. Anneli Jalkasen toteamus että jatkuvakasvatus sopii laiskalle metsänomistajalle ei minun mielestäni kyllä sovi ollenkaan, tai se edellyttää sitten huippuluokkaisen korjuuhenkilöstön (hyvä räätäli). Niinhän se Lähdekin totesi että metsässä pitää olla paljon, noita valo/varjo olosuhteita pitää säätää, pitää olla asiantuntemusta. Eihän tuota voi tehdä siten että motolla vain lähdetään tekemään jatkuvaakasvatusta, kun motomiehetkin ovat toinen toistaan kiireisempiä ja niitä tulee koulunpenkiltä suoraan metsätöihin.

    Puuntakusen listasta puuttui minun mielestäni tärkeä osa, maaperän ominaisuudet heikentyvät kun kuusta kasvatetaan pitkään samalla alalla. Tuosta seuraa se että taimia ei enää synny ja puun kasvu heikkenee kun juuret ovat pitempään kylmässä ja ravinteet sitoutuvat niin etteivät ne ole puiden käytössä. Auttaako pienaukon teko tähän, syntyykö pienaukkoon enää edes koivuja kun kuntta ja sammalkerros ovat niin paksuja -> Pienaukkoja pitää tehdä jo hyvissä ajoin.

    Ammatti Raivooja

    Mänty tavoittelee varjossa valoa ja se kasvaa pituutta alla ja oksat jäävät pieniksi. Tämä ominaisuus on hyödyksi jos joskus männyssä tavoitellaan huippulaatua niin kaksivaiheisesti kasvattamalla saadaan alkuvaiheessa oksat pidettyä pieninä ilman suurta tiheyttä. JK metsässä taas on vaikea säätää hakkuilla erikokoisten mäntyjen oloja, joten jotkut karkaavat seipäiksi, jotka eivät toivu enää ja joistain tulee sitten taas oksaisia. Kuusen pituuskasvu taasen hyytyy varjossa ja aineenvaihdunta hidastuu. Kuusi ei tarvitse tiheyttä tai varjostusta pituuskasvuun.

    kepa

    Kyllähän siinä vinha perä varmasti on että jatkuva kasvatus on ennemmälti laiskojen ihmisten menetelmä joiden mielestä kaikki ylimääräinen työ on turhaa jos siihen menee aikaa.Tai sitten ei ole ammattitaitoa tehdä eikä muilla raskita teettää niin ajatellaan ja varmaan näin voi monessa tapauksesssa ollakkin että voi tulla kannattavammaksi kasvattaa jatkuvalla.

    Näin käytännön metsämiehenä olen havainnut hyväksi päästä mahdollisimman hyvään puunkavuun sekä myös puunlaatuun.Tälläkin palstalla kuvitellaan monesti tietämättömyyttään että ne olisi jotenkin toistensa pois sulkevia asioita.Ei suinkaan.
    Elikkä oma kaavani lähtee oikeista metsänhoito toimista melkeimpä hieman etupainotteisesti.Hyvien kohteitten lannoitukset(viime vuonnakin yli 30 ha).hyvien Kulkuyhteyksien rakentaminen että saat lisä kasvut euroina hyödynnettyä.
    Pinta-alojen kasvaessa tässä tulee korkoa korolle ilmiö.
    Kannattaa kokeilla .

    huithapeli

    Olen Kepan kanssa pitkälti samaa mieltä lukuunottamatta ensimmäistä kappaletta. Oman ymmärrykseni mukaan, jos jk-menetelmä halutaan oikein hyödyntää, niin se edellyttää aktiivista otetta metsänhoitoon (tekipä käytännön toimet sitten omistaja tai joku muu). Käsittääkseni jk:ssa pitäisi varsin aktiivisesti seurata esim. taimettumista ja olla valmiina tekemään jatkotoimenpiteitä.

    Omassa perhemetsätaloudessani valtaosa kuvioista on puhtaasti jaksollisessa kasvatuksessa. Joitakin ”erikoistapauksia” on hakattu jk:n kaltaisin menetelmin. Onko sitten kyseessä jatkuvaa kasvatusta vai kaksijaksoisen kuvion ylispuuhakkuu? Sillä ei loppupelissä ole väliä, kun tavoitteena on hyödyntää metsän kasvupotentiaali järkevästi. Olipa menetelmä sitten kumpi tahansa, tavoitteena on hyvä kasvuinen tuottava metsä myöskin sille seuraavalle sukupolvelle.

Esillä 5 vastausta, 31 - 35 (kaikkiaan 35)