Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus PUUN KASVU

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 35)
  • Jatkuva kasvatus PUUN KASVU

    Taitaa tuo jk-metsän ”tigeys” olla jo loppuun kaluttu aihe. Miten olisi keskittyminen jk-metsän puun kasvuun.

    Aiemmin on todettu taimikon hidas kehittyminen ja se, että usein hidas taimikko ei lähde kasvuun, vaikka varjostus poistetaan. Kuinka yleistä moinen kasvusta kieltäytyminen on ja mistäköhän se johtuu?

    Entäs sitten taimi-iän jälkeinen kasvu. Miten on paksuuskasvu verrattuna tasaikäisen metsän puustoon. Liian tiheässä kasvanut tasaikäinen puu ei ”liho”. Metsän ”tigeys” ketjussa kuviteltiin jk-metsälle jonkinlainen tiheys, jota ei ole palstalla kovin voimakkaasti kritisoitu. Estääkö tälläinen tiheys jk-metsän puuston ”lihomisen”?

    Entäpä jk-metsän puuston pituuskasvu? Joskus minulla oli käsitys, että johonkin rajaan asti puuston tihentyminen aiheuttaa puiden välille kilpailua, jonka seurauksena puu pyrkii voimakkaammin aurinkoon, eli tiheys on omiaan lisäämään pituuskasvua. Tällä palstalla minulle opetettiin, ettei pituuskasvu ole riippuvainen tiheydestä. Millainen käsitys kokeneilla on jk-metsän puitten pituuskasvusta verrattuna nykymetsän puiden pituuskasvuun.

    Jk-metsän puiden kasvu lienee keskimääräisesti hitaampaa kuin nykymetsien. Tämä johtuu ainakin osittain taimivaiheen ongelmista. Miten lienee kokemus osoittanut taimivaiheen ohittaneen puuston kokonaiskasvun verrattuna nykymetsän vastaavaan?

  • Ammatti Raivooja

    Siinä on toinen vaikka kuusia olisi tarpeeksi niin ne ei koskaan kasva välttämättä kunnon tukkipuiksi. Oon tullu siihen tulokseen, että sekametsä jk:lla on paremmat mahdollisuudet vastata unelmaa vain rehevällä maaperällä. Karummilla mailla kuuset lahoaa kuivuuteen ja tärkeiden ravinteiden saamattomuuteen tai ne ei vaan kasva vapautuksen jälkeen.

    Musta kaksijaksoinen metsä, jos sitä jk:kai voi kutsua, koivukuusi tai mäntymänty on ainut missä voi olla rahallisesti järkeä.

    pihkatappi

    Se kaksijaksoisuus on välivaihe, että maaperä paranee ja että saadaan vielä se kuusi uudistumaan kun degeneroituminen uhkaa, suurinosa ajasta olisi sitä kuusi kuusi metsää.

    8 vuotta ennen rajumpaa tukkipuu harvennusta voisi nakella vähän fosforipitoista lannoitetta. Saattaisi sitten tulla elinvoimaisempaa siementä ja saataisiin lannoituksesta hyötyä tukin järeytymisen myötä.

    Ammatti Raivooja

    Jatkuva kuusen kasvatus kaatuu korjuuvaurioihin mitä tulee näihin aliskuusiin. Köyhässä asemassa olevat stressaantuneet kuuset eivät vain enää kestä torjua lahoa.

    hemputtaja

    ### Hemputtaja, kun toit nyt vain nämä tosiasiat julki, niin tahtoisin vielä kysyä henkilökohtaista mielipidettäsi jatkuvastakasvatuksesta.
    Lähetetty: 4 h, 51 min sitten
    Lähettäjä: pihkatappi ###

    No vastataan kun kysytään.

    Itsekukin hoitakoon metsäänsä niin kuin haluaa. Hoitotavan tyrkytys auvoisena pelastuksena ottaa kuitenkin pattiin. Kuten myös valheelliset ja harhaanjohtavat väitteet siihen liittyvästä yhdestä sun toisesta.

    Harsinnasta ei ole suuren mittakaavan metsänhoidon menetelmäksi. Siitä on aivan riittävä näyttö. Pienehköjen erityismetsiköiden hoitoon se kyllä kelpaa, jos taidot riittää.

    Menetelmän kelpoisuus näyttävän peitteisyyden säilyttämiseen on sekin kyllä hiukan epäilyksen alainen, vaikka omalle kohdallekin sattuu kuvio, joka ei saisi mennä sileäksi.

    Hyviä malleja metsikön säilymisestä peitteisenä ovat mm. Pyynikki ja Punkaharju. Tietääkseni molemmista kiskotaan tukkia aikalailla, mutta tukkimetsänä ovat pysyneet – ja kauan. Oikeastaan Aulankokin taitaa kuulua samaan kastiin, vaikka on alkuaan keinotekoinen puisto. Mutta jaa, taitaa Jyväskylän keskustassakin olla aika komea männikkö?

    Että hemputtajan mielestä jatkuva kasvatus on yksi erityismenetelmä muiden joukossa. Kaiken siihen tuhlatun vouhotuksen, tutkimisen, hämäyksen, mainostuksen, suoranaisen valehtelun ynnä yleisen hömpötyksen arvoinen metsänhoidon menetelmä se ei ole.

    Cage

    kokemus kuivasta kankaasta ostopalstasta, Kohteessa oli jo harsittu isoimpia puita pois useina vuosikymmeninä. Jäljelle jääneisiin aukkoihin, oli iso tai pieni ei ollut nousut mitään. Isompien puiden alla vielä olevia mäntyjä oli kuivunu ja parhaat alkanu kelottumaan. Nämä kuviot pannaan kokonaisuutena nurin ja aletaan uudella istutusmännyllä kasvattamaan uutta puupeltoa.

    uudehko metsänomistaja

    ”Kuten tuolla toisella palstalla kirjoitin, niin oleellista on myös kokonaiskasvu. Jaksollisessa kasvu on aina kymmeniä prosentteja suurempi kuin jatkuvassa. Näin ainakin meidän metsissä. Eli ne jaksollisen kuitupuukuutiot tulevat ikään kuin ekstrana.”

    Otin omin lupineni tuolta TUKKIOSUUS keskustelusta Timpan toteamuksen.

    Minusta tuollainen väite on yllättävä. Pidän selvänä, että taimettumisvaiheessa taimien ”jurominen” hidastaa Jk-taimen kasvamista. Sen sijaan en olettanut, että myös normaali kasvava puu edistyy jk-metsässä selkeästi tasa-ikäisen metsän puuta hitaammin. Kukaan ei muistaakseni ole myöskään maininnut tälläistä tässä ketjussa. Kirjallisuudesta löytyy viitteitä, että jk-puun kasvaa normaalimetsän puuta nopeammin. Millaisia tietoja asiasta yleensä on?

    Visakallo

    Jatkuvan kasvatuksen puiden hitaammalle kasvulle on luonnollinen selitys tai tarkemmin ottaen useampikin.
    Taimivaiheen juromisen jälkeen nuori puu joutuu taistelemaan valosta korkeampien puiden latvusten varjossa.
    Tämä vähentää Suomen lyhyen, keskimäärin vain 60 vuorokauden vuosittaisen kasvuajan tulosta merkittävästi.
    Ainostaan kuusi voi puolivarjopuuna tästä kohtuudella selvitä.
    Toinen kasvua heikentävä asia on suurimpien puiden poistaminen hakkuussa.
    Ne ovat kasvukilpailun voittajia ja jäljelle jäävien puiden joukossa on aina myös kasvukilpailun häviäjiä, eli poistettavien puiden kanssa samanikäisiä, mutta pienempiä puita.
    Ne eivät pysty hakkuun jälkeen samaan kasvuun kuin voittajapuut.
    Jatkuvassa kasvatuksessa toimitaan siten luonnonvalinnan vastaisesti ja sen takia puiden kasvu taantuu.
    Kolmas kasvua huonontava asia on hakkuun jälkeen tulevat tuulituhot ja puiden pystyyn kuolemiset, joita jatkuvan kasvatuksen hakkuun jälkeen väistämättä tulee.

    Metsäkupsa

    Lueskelin Puusta puhe-pakinoita ja kolummeja Kari Mielikäisen kirjaa,jonka hän lahjaksi siskon perheelle antoi,kun kävi vuokrasopimuksen metsästysmaasta tekemässä talossa.Siinä hyviä kokemuspohjaisia kokemuksia metsänkasvatuksesta.

    Esim.vapaalla kasvatuksella hintansa,alasammutut totuudet,aprillia ja minä kaiken tein,minä konna ja varas.
    Jatkuvan kasvatuksen kysymyksiin Yrjo Vakkilan 1960- luvun harsintakokeet varmaankin antavat jo tällä aikajanalla osviittaa tuloksista,ei taida puuntuotannollisesti vastata sitä,mitä puolestapuhujat uskottelevat.

    pihkatappi

    Herran nimi taisi olla Yrjö Vuokila. Jotta ei jäisi ihan mustavalkoinen kuva Vuokilastakaan, muistutan yhdestä hänen teorioistaan.

    Jalostetut puut kasvavat nuorena nopeammin kuin jalostamattomat, vanhemmalla iällä kasvut kääntyvät päinvastaisiksi. Jalostettujen ja jalostamattomien siemenin syntyneiden metsiköiden vuotuisten kehityskäyrien hän uskoi käyttäytyvän samaan tapaan kuin valo ja varjopuiden kehitys. Eli tuo tukisi sitä että tavallisessa metsässäkin hieman varjoon jäänyt (kilpailussa hävinnyt) kasvaisi vanhemmalla iällä paremmin kuin vieressä nuorella iällä valosta enempi hyötynyt puu. Ja niinhän on myös tutkittu että lievä yläharvennus parantaa metsän kuutiokasvua ja kiertoajan arvokasvuahan se voi parantaa puuston laadusta ja tuhoista riipuen sitten jo enemmänkin.

    Sikäli rohkeata teoriaa, kun jalostettuja metsiä ei ollut tuohon aikaan vielä juuri kasvateltu. Mutta onhan se niinkin että kun jalostetulla taimella kasvattaa hyvällä pohjalla kunnon muokkauksella niin tuon parhaan kasvun loppuvaiheessa on päätehakkuun aika, eikä myöhemmällä heikommalla kasvulla ole merkitystä.

    pihkatappi

    Yrjö Vuokila (1984) vertasi
    harsintaharvennusta räätälin työhön:

    ”Taitava räätäli saa työstään hyvän palkan,
    mutta huono pilaa asiakkaansa kankaan”.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 35)