Ei tuossa jutussa kyllä trombista puhuttu. Se minun neuvoja siitä jk:sta joka käski ajaa ppa alas oli kokenut innoforin mies. No minä tein sitten siinä varovaisen yläharvennuksen, tuulituhoja ei käytännössä ole kuin muutamia runkoja ja nyt ajattelin parinvuoden sisään harventaa sen uudelleen mutta osan voisi jo vetää aukoksi kun on aika järeätä. Taimettumista on tullut mutta valoa pitäisi saada. Tämä esimerkki kertoo että metsänomistajalla täytyy olla omaa ajattelua että ei ulkoista kaikkia ratkaisuja ns.ammattilaisille.

Kyllä minä olen lannoittanut jaksollisia metsiä heti harvennuksien jälkeen, eikä ole kyllä sanottavammin ollut tuulituhoja.

….kyllä tästä se 1000 sivua syntyy….siis ihan oikeasti nämä jatkuvaa kasvatusta (muilla kuin esim. ranta-alueilla) kaikin keinoin ilman totuuspohjaa ja riippumattomasti tulkittavaa onnistumista vailla olevat nimimerkit on visakallon sanoin pian julistettava kevytnimimerkeiksi. Jos pelkkää höttöä kirjailee pumpulissa niin onhan se kevyttä ja eihän sillä ole painavan sanan (=tiedon) kanssa mitään tekemistä. Jk ylistys ei edelleenkään näytä perustuvan mihinkään muuhun kuin uskoon kaikenlaisista sulkuaikaväitteistä huolimatta….Jaksollisen suosio perustuu tutkimukseen ja metsää muutoin kuin harrastuksekseen omistavien pitkän aikavälin kassavirtaan ja tasearvon muutokseen (joudutaan se kuuluisa korkotekijäkin jättämään tästä pois kunhan aikatekijä on riittävän pitkä ja otetaan esim. hiilen sitominen edes jollain tavalla huomioon myös luonnon pelastustehtävässä joka meille myös jollain tasolla kuuluu). Timppa, Visa, Makarov, Kupsa ja monet muut hyvänä esimerkkinä! Jk-porukka tekee hetken hyvää kassavirtaa tasearvon heiketessä jo alkuvuosista lähtien, ja sitten ei olekaan muuta kun kuluja seuraavalla sukupolvella….Toki jk on hyvä keino suunnitella verotusta – vuosikymmeniä jk-hoidossa olleesta jk-perinnöstä tuskin täytyy juuri perintöveroa maksaa. Onnistuminen tietysti sekin!

Välillä tutkimustulokset osoittavat paremmuuden ja välillä yhdenvertaisuuden. Saanko vielä kysyä miksi uskot näiden Lähteiden ja Arvometsien ”tutkimuksiin”, jotka päivän päätteeksi ovat täyttä profeetan uskon julistusta ilman vertaisarvioitua faktaa? Onko se niin, että kun joku on vaan riittävän ponnekkaasti asiaa rummuttanut niin sitä on vaan uskottava silmät ummessa? Ja jälkipolvi sitten ehkä ymmärtää ja lähtee aukon kautta alkuun – kuten ihmisen elämäkin, ensin aukon reuna-alueilla ja sitten aukossa joskus  rivakastikin liikehtien?

Metsäperintöä odotellessa ,  voi katsoa  Kummelista ohjeet.

Paljaaksi hakkuun kierrätyksellä  kerrotte,  että  tilan metsästä on  3/5  pois ( se  on yli puolet) parhaasta arvokasvuvaiheesta ja tekee tappiota.  Aukon jättäminen perinnöksi niin se ei ehkä rasita  saajaansa veroilla. Taimikoissa on  työvelvollisuus     varmistettu saajalle ja vahtiminen hirvistä   vuosikymmeniksi vailla  korvausta.  Kannattais’  harkita vaihtoehtoa  600 – 1200 €  hehtaarin vuosituottoon.  No,  nopealla muutoksella ei sitä pilalle rassattua jaksollisesta saa tuottavaa ja  huijauksen vahingot kasautuu jälkipolville kestettäväksi. Sama rahaton tamppaus  siirtyy perintönä.  ”Teollisuuden tahto ja lantaasi täyttyy!”  Pesonen

Jovainin juttujen ongelma vaan on se että siinä rinnastetaan normaalit metsänomistajilla käytössä olleet metsänhoito toimet jk:hon. Kun on juttuja lukenut niin Jovainin mielestä jaksottaisen metsänhoitoon liittyvät käsittely tavat ovat monilta osin jk kasvatusta. Jos menetelmät sekotetaan niin kaikki me silloin harjoitetaan jk kasvatusta.