Tuulituhot ovat perusmekaniikkaa. Mitä pitempi puu, sitä enemmän taipuu tuulessa. Mitä lyhyempi aika harvennuksesta ja mitä suurempi muutos tuulioloihin (esim. joutuminen metsänreunaan), sitä alttiimpi puu on tuulituholle. Säännöllisesti harvennettu erirakenteinen ja erilajinen metsä saattaa kyllä välttyä paremmin tuuli- ja kuoriaistuholta. Ei jatkuvapeitteinen metsä ole aina ja kaikessa huonompi.

Meillä meni kerran syksyvirtausrintama tilan yli.  Teki n puolen kilometrin välein aukkoja.  Jos osui taimikkoon tai nuoreen kasvatusmetsään tuhoja ei tullut.  Isompiin metsiin tuli aukkoja oli puusto mikä tahansa.

Normaalit myrskyt aiheuttavat niin vähän tuhoja, ettei sertin kuolleen puun vaatimus yleensä ylity.  Isot myrskyt kaatavat kohdalle osuessaan kaiken.

Niinno… tuon Arvo-leimikonkin tapauksessa oisi kenties kannattanut mennä jk:hon avohakkuun kautta. Tai sitten hyvin varovaisin toistuvin harvennuksin eikä lannoittaen.

Konneveden trombiin ei tarvita  muita tuhoja.    Tarvitsee ensin ymmärtää sen syyt ja mahdollisuudet kun hake syyllistä.. Kyseessä ei lie ollut   jk peitteinen metsä jossa on aluskasvillisuus taimineen.   Jaksollisen  kuusikon  yläharvennuksella   olosuhteet on  herkistetty  hellepäivän  trombiin  lähes parhaiksi.   Taimisto  ei ole sitomassa alavirtausta ilman lämmitessä  kasvustossa.  Kuumennee ilmanpurkaus tapahtuu hetkessä jossa syntyy pyörteitä ja useita ”myrskysilmiä”  ..  Tapaus ei tarvitse  puita kaatavaa vaakatuulta metriäkään.

Onhan se aika järjetöntä hakata ensiharvennus niin harvaksi että saadaan taimettuminen aikaan. Ei kyllä houkuttele kun taimikonhoidot juuri tehty ja sitten hakataan reilusti alle suositusrajan.

Sattuu tuo konneveden tuhoalue olevan aika lähellä ja kyllähän siinä meni jaksottaiset kuin jk:tkin nurin. Oli myrsky sitä luokkaa että minunkin piti vanhemmat käydä pelastamassa mökiltä kun olivat saarroksissa. Ei tuolla mikään metsä olisi pystyssä pysynyt kun kohdalle osui. Puolestavälin puuta poikki. Reuna-alueilla kyllä sitten metsää säästyikin.