On  muidenkin tekemiä kirjoja  ohjeeksi  ja opiksi kelpaavia . Viis’  vuotta sitten kysyin  miten he  (mhy)  soveltaa peitteisenmetsän  ja jk  käytäntöön niin ei ole muka tietoa. ” Heille  ei kuulu tehdä tuottavuus vertailua” .

Hanki Perko P W Hannikaisen metsänhoito-oppi vuodelta 1903.  Siitä selviää paljon, mm se että harsintaa eli jatkuvaa kasvatusta voi harjoittaa tilanteissa, joissa vain sahatukilla kysyntää.  Ja vastaavasti lohkohakkuuta eli uudistushakkuuta silloin, kun myös pienikokoisella puulla on kysyntää.  Kun tuon opit, niin ei sinun tarvitse kiusata myhistysten porukkaa.

Kerran oli erään MHY:n asiakaslehdessä juttu heidän tekemästään jatkuvan kasvatuksen hakkuusta.  Kirjoitin toiminnanjohtajalle ihmettelystäni hakkuujäljestä.  Mielestäni se metsä ei hakkuun  jälkeen uudistuisi luontaisesti.  Kiitti kohteliaasti, mutta ei tainnut pitää kommentistani.

”painettu sana ei valehtele. Nyt on kyllä nähty, että sekään ei pidä paikkaansa.”  Kukas sen tekijää paremmin tietää?   — Hannikaiset  kunnostautui  virsien  ja näytelmien teossa  ”Silmänkääntäjä”.   Metsäntuoton laskenta on haettu  Hannikaiselta se sopii Timpalle  siellä  >1,5 % tuottavuuteen  on panostettu kaikki ruuti.    Veikko  Huovisen  ”henki” elää Konsta  Pylkkäsessä  ja hänellä on selkeät teesit peitteisen metsä ja aukon tekijöistä.  Hyvin opettavaista!

Onko A. J. Samaa mieltä Motokuskin kanssa, että oikein ja hyvin tehdyn väitöskirjan lopputulokseen vaikuttavat henkilökohtaiset mielipiteet ?

Olin ammattikorkeassa mukana opinnäytetyön, pienimuotoinen väitöskirja sekin, arvioinnissa, joka koski erään harvinaisemman puulajimme kasvatusta, käyttöä ja mahdollisuuksia. Tekijä sai ”vastaväittäjältä” moitteita nimen omaan siitä, että työssä oli liikaa henkilökohtaisia mielipiteitä ja asennetta, enemmän kuin mitattavissa olevaa faktaa.