Sen verran laajennan pienaukkojen käyttöaluetta että siirryttäessä tasarakenteisesta erirakenteiseen ne voivat olla hyödyksi jos ei kehdata vetää koko aluetta kerralla aukoksi.

Kiitos onnitteluista Jovain!

Nyt pitäisi sitten saada kolme asiaa toteumaan:

1. Saada se täysin rehellinen ja kaikilta osin vertailukelpoinen jk-laskelma.

2. Laskelman pitää kiistatta osoittaa jk-menetelmä metsissäni tuottoisemmaksi menetelmäksi vähintään näiden jaksollisten kiertoaikojen (40-70 v.) ajan.

3. Tuoton pitää olla euromääräisesti parempi. Pelkästään prosenttimääräinen paremmuus ei minulle riitä.

Kunhan lumet sulaa, ko. metsät on käytettävissä lähtötilanteen mittauksia ja suunnittelua varten. Maastotyöt ovat vertailulaskelman teolle ehdoton edellytykseni.

Vielä noihin perusteisiin. Se tuo pienaukko on metsänhoidon kummajainen, en ainakaan omassa toiminnassani ole sitä käyttänyt. Ainoastaan silloin, kun valmis taimikko tai kasvatettava nuori metsä on valmiina. Tässä mielessä nykyisen lain määritelmän mukainen pienaukko voitaisiin yhdistää avohakkuisiin. Samat periaatteet kuuluvat myös poimintahakkuisiin, en niitäkään ole käyttänyt. Samat luontaisen metsänhoidon vaihtoehdot löytyvät myös jaksottaisesta metsänhoidosta, jos kasvatusta halutaan jatkaa. Avohakkuut ovat aina kuuluneet metsänhoitoon, mutta jos mennään peitteinen metsänhoito edellä, luontaiset vaihtoehdot on syytä ottaa huomioon, ennen avohakkuita.

Perkolla on kyllä kieltämättä paljon väittämiä, mutta hyvin vähän selkeitä laskukaavoja ja numeroita niiden tueksi. Juuri tämän takia ne eivät ainakaan vielä ole käyttökelpoisia sovellettavaksi metsiini.

Tahvosella on numeroita ja laskukaavoja. Kaksi erittäin ansiokasta raporttia Luontopaneelille. Erityisesti tämä kohta kannattaa sisäistää.

”Kun alkutila on puustoinen, on mahdollista korjata puita säilyttäen jatkuvapeitteisyys, tai tehdä päätehakkuu ja jatkaa joko jaksollisella tai jatkuvapeitteisellä ratkaisulla, riippuen kannattavuudesta. Vaikka jatkuvapeitteinen ratkaisu olisi optimaalinen silloin kun alkutila on paljas maa, voi silti olla kannattavinta tehdä aluksi yksi päätehakkuu. Tämä ratkaisu realisoituu, jos puuston alkutilassa on runsaasti kookkaita puita ja taimia ei ole. Korkea korko voi lisätä alussa tehtävän päätehakkuun kannattavuutta, vaikka se päätehakkuun jälkeen lisää jatkuvapeitteisen suhteellista kannattavuutta (Tahvonen ym. 2010, Pukkala 2016, Malo ym. 2021).

Myös pitkän aikavälin optimaalinen valinta jaksollisen ja jatkuvapeitteisen ratkaisun välillä voi olla sidoksissa puuston alkutilaan: vaikka jaksollinen olisi optimaalinen, kun alkutilana on paljas maa, voi olla kannattavinta jatkaa metsän hoitoa jatkuvapeitteisenä, kun puusto on aluksi heterogeeninen (Tahvonen ja Rämö 2016).”

Suomen Luontopaneelin julkaisuja 1C/2022 s. 38.