Ennustus  tarkkuus heikkenee sitä mukaa mitä kauemmas  tästä hetkestä toteutus siirtyy  palloavaruuteen.  Kohtalainen  ero  on 15 vuoden ja 60 vuoden säteen erossa jos  niitä vertaa vastaavien  pallopintoihin.  Olosuhteita kokemuksella on  joenkin mahdollista kuvitella 10 vuoden päähän paremmin kuin 70 vuoden taakse tulevaan aukkoon.  Menneestä oppien pitää nähdä myös  virheet  ja ottaa niistä oppia eikä sortua samoihin  ” kusetuksiin”.   Eri-ikäismetsän  sopeutuminen ja muutoskyky tuottoa menettämättä on tulevaisuudessa  avohakkuuta  helpompi toteuttaa.   Tuottojen ero euroina/ha  voi jopa olla yli nelinkertainen kuten äskettäin   luvuista nähtiin jkoon  eduksi.  Osaamalla noita  koron- ja kertolaskua on mahdollista tehdä Puukin tavoin vertailua ja varautua erilaisiin  tulevaisuuden muutoksiin eikä niiden hallintaan kulu bensaa.     — Kaupankäyntiin  toisi parannuksen puunmyyjien  myynti tarjoukset, hinnat ehtoineen joista jopa syntyisi kilpailu. Hyvä esimerkki on Eestistä.

Eiköhön tuo jk muotoudu vain yläharvennukseen ja 10-20 vuoden päästä tapahtuvaan päätehakkuuseen. Saadaan sitten tukkia 10% enemmän ja pidentää kiertoaikaa.

Männiköissä meillä viimeinen harvennus on ns laatuharvennus, jossa poistetaan suurimmat ja pienimmät puut ja sen tarkoitus on jatkaa kiertoaikaa kuten Kalle tuossa totesi.

Kuusikoita ei yläharvenneta tuhoriskien vuoksi.  Eikä muutenkaan yli 50-vuotiaina.  Luulen, että kuusikon yläharvennus poistuu ohjeista. kun riittävän monta tuhoa on sattunut.

Perko se jaksaa huolehtia lähimmäistensä asioita.  Minä voin ihan hyvin  ”kuvitella” tilanteen 70 vuoden päähän, koska olen ollut kuskina, kun 61 vuotta sitten haettiin myyjien nimiä uudistushakkuukauppaan.  Tietysti jokainen muukin voi, sillä lähes kaikki metsät on ainakin kertaalleen uudistushakattu.

Jovain, voimmeko ehkä luottaa siihen, että metsänomistajien pääosa haluaa kasvavaa metsää, eli uudistaa harvan heinittyvän jiikoon hatelikkonsa  jos se ei taimetu. Seurannan resurssit eivät riitä siihen että jokainen jiikoon yritelmä käytäisiin tarkastamassa, joten lain noudattaminen perustuu suurimmaksi osaksi luottamukseen ja puunkorjuun organisaatioiden haluun noudattaa lakeja.

Jos nyt jotain muuttaisi, niin pohjapinta-alan alaraja noin 10 on aika alhainen, joten sen nostoa voisi harkita. Se vastaa esimerkiksi (jos oikein laskin) 150 kappaletta 30 senttiä paksuja männyn tai koivun siemenpuita. Ei kasvatusmetsissä normaalisti suosita näin alhaisia puumääriä, vaan pohjapinta-alat liikkuvat harvennusmalleissa jossain välillä 15-35 neliömetriä per hehtaari.

A. J . osaa ärsytellä ja viritellä  kirjoittelijat ( koulutettu ihminen) ML agenttina  kiistelyyn.  No, voihan siihen vastata ken tahtoo.