Perko, olet hieman juuttunut tiettyyn ajatusmalliin. Ei metsätalouden kannattavuutta tarvitse laskea yhden metsikkökuvion tasolla, kun sen voi laskea metsätilan tasolla, jolloin vuotuinen tulos on kaikkien metsäkuvioiden yhteenlaskettu tulos.

Jos kaikki menee hyvin, taimikko ehtii tuottaa yleensä viimeistään päätehakkuussa sen mitä pitikin. Nykyään päätehakkuu tulee eteen aikaisemmin kuin ennen. Puiden kasvuedellytykset ovat parantuneet (lämpösumma, sadannan typpilaskeuma) ja samaan suuntaan vaikuttavat ojitus, maanmuokkaus ja jalostettu taimiaines.

Metsätilalla kannattavuutta voi arvioida katsomalla saatko vuotuisista nettokantorahatuloista tilan arvolle haluamasi tuoton euroissa. Tämä luku voi olla suhteellisesti prosentteina samaa luokkaa onnistuneessa jaksollisessa ja jatkuvapeitteisessä, mutta veikkaan että useimmiten absoluuttisesti eli euroissa jää enemmän käteen jaksolliselle tamppaajalle. Metsätilan vuotuinen kasvu ja puustopääoman arvo ovat tamppaajalla suuremmat ja näin ollen myös suhteellisen tuoton arvo euroissa.

A.J . ”Puiden kasvuedellytykset ovat parantuneet (lämpösumma, sadannan typpilaskeuma) ja samaan suuntaan vaikuttavat ojitus, maanmuokkaus ja jalostettu taimiaines.”  ja lämpösumma  ojat . nuo ei mitenkään ole pois  toisilta.  Perustelen , näet T. Pukkalan grafiikasta jossa on kuvattu se tappion jakso jossa aukon kasvatuksen käyrä laahaa pohjamutija, samaan aikaan    jk:ssa ne 19- 25 cm puut kasvaa 20%:n  tuotolla täällä jopa yli. Siitä saa myyntiin het’ 8- 12v välein sahapuuta eikä 40 -70 vuoden jälkeen.  Vertauksesi, niitä aukkoja tehdään niin jokkaine on  sen 30 vuotta miinuksella myös  pita-alasta 70  %  on kulutuksessa eikä  sieltä saa myyntiä. Monikerroksellisen pinta-alasta   on ”kokopuu”  tuotannossa aina optimi määrä 79-80 % kalleimman massasta  tuotossa ja  parhaassa kasvussa.    Tulon nopeus kertymä  + korkoa korolle on toinen ja sen olen moneen kertaan todistanut voittavan aukon tuloksen..  Näiden takia tähän  virityn!

Noinhan se menee kuten suorittava edellä jaksollisen kuusikon kierrosta kirjoittaa. Suomi on laaja maa ja olosuhteet vaihtelevat, mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, en ole 30 vuotta miinuksella saanut menemään näillä leveyksillä. Minkä huonommat maat ovat, kuten pohjoiseen mentäessä jatkuvakasvatus on varteen otettava vaihtoehto. Täällä se on perillisten pettämistä ainakin taloudellisessa mielessä. Olen katsonut muutamia jk;n tapaisten hakkuiden jälkeisiä metsiä, oma vanhakantainen näkemykseni lopputuloksesta usein; raiskio. En sellaista kyllä ilkeäisi perillisille jättää levollisin mielin.

Kannattaako jatkaa markkinointia paremmista kantorahatuloista, jotka eivät ole tulo ollenkaan. Hoidetuissa jk metsissä ei makseta alempia kantorahatuloja. Niissä puuston arvo ja puustopääoma ovat kohdillaan. Tuplat puustopääomassa on tuplat euroissa. Vajaaksi jäävät alemmat puustopääomat (vajaatuottoiset) ja alemmat maksetut hinnat.

<p> ”Eurot ratkaisee ei niinkään prosentit vaikka nekin on tärkeitä laskemisen kannalta” </p><p>Nyt tuli kultamitalitason ämpyröintiä.</p>