<p>Mestarimoton jutussa  on kai tasaikäisen kerralla istutetun metsän  käsittely ja jakauma? Niin se on tasaikäisen  harvennus tuossa Konneveden hoitokohteessakin.

—Jälleen on pullahtanut pintaan rehellisin luonne kirjoittelussa.  –Toisen ihmisen epäonnistumisesta saa tyydytystä he, jotka kokevat toisen onnistumisen saattavan heidät itse huonoon valoon, tai että menettäisivät itse tätä kautta jotain.

—Katleena  Kotesuo on pohtinut ; ”Miksi jotkut ihmiset eivät epäonnistu koskaan?”—”Jokainen epäonnistuu joskus. Aivan jokainen.</p><p>On silti paljonkin syitä siihen, miksi luulet, että jotkut ihmiset eivät epäonnistu:</p><p>Jotkut eivät kerro epäonnistuneensa vaan kätkevät tapahtuman.<br />Jotkut yrittävät satoja kertoja epäonnistumisen jälkeen uudelleen ja uudelleen (lisäys . aukossa tamppausta jatkaen) – kunnes onnistuvat. Me muut näemme vain sen loppuonnistumisen emmekä niitä väliepäonnistumisia. (Itse asiassa ne väliepäonnistumiset eivät jälkikäteen edes tunnu epäonnistumisilta, vaan vain välivaiheilta.)<br />Jotkut sanoittavat epäonnistumisensa onnistumiseksi tai neutraalisti vain ”tapahtumaksi”. Tässä ei ole kyse valehtelusta vaan uudesta näkökulmasta. Jos esimerkiksi esittäisin kutsun, josta toinen kieltäytyy, onko se minulle oikeasti epäonnistuminen – vai onko vain kyse siitä, että nyt aikataulut tai persoonat eivät matchanneet?<br />Jos toisten onnistumiset ja epäonnistumiset pohdituttavat tosi paljon, kannattaa listata itselleen onnistumisen ja epäonnistumisen kriteerit. Jos en saa hakemaani duunia, onko se oikeasti ”epäonnistuminen” – vai onko se vain luonnollinen osa työnhakuprosessia? Entä jos voitan kilpailussa hopeaa; onko se oikeasti epäonnistuminen? —Aina kun on tavoittelemassa jotain itselle tärkeää, kannattaa jo etukäteen miettiä, mitkä ovat epäonnistumisen kriteerit. Useimmiten nimittäin epäonnistumista ei ole olemassakaan; on vain oppimista.”

–Ihminen ei luonnostaan nauti toisen epäonnistumisesta, vaan tämä on kulttuurisidonnaista.  Ahdinko ja vaivat kertautuu ukkojen mielessä,  siitä puhe mistä puute!</p>

Jotkut ihmiset kutsuvat epäonnistumista leikkisästi jatkuvaksi kasvatukseksi. Sitten he haluavat puhua paljon asiasta, jotta eivät olisi yksin.

Puun myynnissä ja saldoa seuratessa  on kuitenkin onni  suosinut mukavasti . Lomilla  on vapaa olo  r- sahan henkselinjälkiä ei näy rusketusraidoissa.   Niin se  onni potkii!

Kuten Makarov edellä ansiokkaasti havainnollistaa, kohteita on erilaisia. Jos puusto on monilajinen ja on ollut jo pitkään erirakenteinen, tuulituhoriski on hakkuun jälkeen paljon pienempi kuin tasarakenteisessa kuusikossa. Mitä lievempi hakkuu, sitä pienempi tuuliolojen muutos. Siksi uudistumisasentoon ei kannata aina pyrkiä kerralla vaan vähitellen.

Siitä olisi kiva kuulla lisää miten jiikoometsä eroaa harsintametsästä tai puistometsästä. Ainakin täällä Espoon Keskuspuistossa vaikuttaa jatkuva harventaminen olevan pääasiallinen metsien käsittely, välillä ylhäältä välillä alhaalta. Sen eron tiedän oppikirjoista että jiikoometsään jätetään isoja siemenpuita, toisin kuin ehkä harsintametsään.

Taas meinaa Joovainilla mättää sahajauhoissa.

Miksi yhtiöiden pitäisi kertoa korjuukustannuksia ? Kertooko kukaan muukaan liike-asioistaan? Miksi pitäisi luvata urakoitsija mo:n hankintakaupoille, kun se kuuluu mo:n toimenkuvaan?