Minusta nuo Perkon jutut on niin uskottavia kuin mitä nyt tältä palstalta yli päätään voi löytää. Itse myin juuri männä vuonna reilun alan metsää, pohjineen. Jäi vielä suurin piirtein saman lainen ala kuin m. myin. Sitä alan muuttamaan jk-metsäksi niin pitkälle kuin mahdollista. Erään lainen mentori minulla on aiheeseen liittyen. Hän kertoi että aikaa siihen jk-muuttumaan menee ja ihan kaikki m-tyypit ei siihen sovellu, mutta mielen kiinnolla odottelen. Aikaa ja resursseja kun on.

Mentorini mukaan kiinnostus jk-menetelmiin kasvaa huimaa vauhtia. Asiakkaita hänellä kuulemma liian kanssa.

Leena
(Editoinut Lauri. Leena ei mielestäni tiennyt ihan mitä kannattaa kirjoittaa. L:lla kohta 5-10:n villitys voi tulla irrottelusta katumus)

143,7 ha (itse kertomasi mukaan, ennen spv-sotkuja, laskettu ilmoittamastasi kokonaiskasvusta jaettuna ha-kasvulla ja tarkistus kokonaispuustomäärä jaettuna ka/ha)

Mutta jos Tumpskan naapurin metsät lasketaan mukaan, kuten näemmä tapana on erinäisissä yhteyksissä ollut, niin on varmaan löytyy enemmän kuin tuo 1,5 100:aa.

Minkä verran Leenalla tuli motteja siinä kaupassa?

Nämä reva-Leenat ja muut kevytnimimerkit ovat vähän kuin finnit naamassa tai hiiret ruokakomerossa. Ovat toki harmillisia, mutta kuuluvat elämän rikkauteen. Kukapa ei ainakin salaa nauttisi kunnon mustapään puristamisesta, tai hiirennakin naksahduksesta silloin kun talo on muuten aivan hiljainen.

Hyviä tuloksia ei tule koska jk-menetelmä kuuluu marginaaliin ja siellä pysyy. Korkeintaan turvemailla yleistyy, kun ojan kaivua ei sallita. Saksassa, jossa paremmilla kohteilla kuin Suomessa on mahdollista jatkuvakasvatus ,on onnistunut 40%:lla kohteista. Siellä jk:a on harrastettu jo yli 100 vuotta.