Ei nyt sentään Visa, metsänhoito eriytettynä on eräänlainen sekamalli, joka tarkoittaa luontaisen metsänhoidon elementtejä hajautettuna kahteen erillään pidettävään hoitomalliin. Sillä tuskin on kannatusta, kun vaihtoehto voi olla hoitomuotojen yhdistäminen. Ei ole onnistunut jatkuvan kasvatuksen lähtökohdista, mutta hoitomuotojen yhdistäminen voidaan toteuttaa myös jaksottaisen metsänhoidon lähtökohdista. Suuntaamalla entistä paremmin peitteiseen metsänhoitoon ja luokittelelemalla poiminta- ja pienaukkohakkuut uudistushakkuisiin, kuten jaksottaisen luokituksessa ovat. Tuskin on tarvetta kasvatushakkuitakaan mennä eriyttämään tasarakenteisiin ja erirakenteisiin. Voi olla myös kerroksellisia metsiä.

Turha jauhaa jatkuvan eduista. Yksittäisen taimen kehittyminen myyntikelpoiseksi järeäksi tukkipuuksi kestää jk:ssa 100 vuotta ja jaksollisessa ajallaan hoidetussa metsässä tähän  päästään yksittäisen puun kohdalla  60 vuodessa. Lisäksi näitä viimeksi mainittuja puita kertyy tasaisesti ja runsaasti pienemmältä pinta-alalta ja kokonaissaanto muodostuu parhaimmillaan puolta suuremmaksi.

Valon ja ravinteiden saanti ovat ne keskeisimmät tekijät eron syntymiseen. Tasarakenteisissa metsissä puuston tiheys pidetään optimaalisena kummankin tekijän suhteen. Erirakenteisten kohdalla pienempi ja varjossa kasvava kärsii. Isommat puut imevät valon ja laajempien juurien avulla ravinteet. Pienemmät puut eivät saa parasta mahdollista määrää kumpaakaan.

Tuolla toisessa ketjussa todettiin aurinkopaneelien kohdalla varjostuksen merkitys aurinkovoimalasta saatavaan tehoon. On siis laskelmin todistettu ,että varjostus pudottaa tehoa. Sama kaava on aivan käyttökelpoinen puidenkin kohdalla ja nähtävissä käytännössä siinä ,että jatkuvan metsän taimi on monesti vielä 40 vuoden ikäisenä pituudeltaan metrin luokkaa ja alkaa vähitellen venyä vasta silloin ,kun lähellä kasvanut isompi puu poistetaan. Metrin vuosikasvuista voi vain haaveilla. Jaksollisen taimi venyy metrin pituuteen3-4 vuodessa ja siitä eteenpäin jopa metrin kasvu vuodessa on yleistä.

Jatkuva kasvatus ei ole taloudellisesti perusteltua eikä siitä ole ratkaisuksi kasvattamaan hiilensidontaa ellei metsää jätetä koskemattomaksi. Aikaa myöten jälkimmäinen vaihoehto johtaa metsän muuttumiseen lahotessaan päästölähteeksi.

Tapani hoitaa metsiä on ollut johdon mukaista, sitä olen myös noudattanut. Valon määrälläkään ei tehdä metsiä, jos metsä ei uudistu, se ei uudistu. Ja voihan valon määrästä kolmasosa olla tuottamatonta ja menee usein pintakasvillisuuden ja vesakon torjuntaan. Metsä on kuitenkin viljeltävä, jos ei muuten uudistu. Näin toimitaan myös jk:n suositusten mukaisesti. On typerää jäädä odottamaan, uudistuuko metsä vai eikö uudistu. Metsänhoitoa voidaan toteuttaa myös kokonaisvaltaisesti, ilman tällaisia metsänhoitoa eriyttäviä toimenpiteitä.

<p><p>Onhan siellä takaportti uusiutumattomille, viljellään ja siirretään jaksottaisen puolelle. Ei vaan kelpaa jk metsäksi, se on mehtäukonkin jatkettava tamppausta ja haettava parempia vaihtoehtoja. Olisiko pirun keksinnöstä siinä apua?</p></p>

<p>”Helposti mo:n aktiivitoiminnan iän pituinen”, sellaista sattuu, harvemmin kuitenkaan omalle kohdalle. Ei ole tullut harsittua tuottamatonta (uusiutumatonta) metsää ja tuskin tulee tehtäväksi. Tuntuma on hyvinkin 60 luvulta. Mehtäukko on hyvä vaan ja pitää omanaan ja apostoliensa harmina. Onhan tämä jo häpeäksi metsänhoidolle.   </p>