En pitäisi Metsähallituksen näkemyksiä yläharvennuksen auvoisuudesta uskottavina. Taustalla voi vaikuttaa poliitinen ohjaus, jonka paine voi vaikuttaa Mh:n pyrkimykseen siirtyä vähitellen yläharvennuksen kautta jatkuvaan kasvatukseen ja samalla pidentää kiertoaikoja. Molemmatkan ovat hiilensidonnan kannalta haitallisia. Mykkänenkin tätä jatkuvaa kasvatusta mainostaa, vaikka asia ei hänen tontille kuulukkaan.

Taustalla voi vaikuttaa myös valtion rahan tarve. Yläharvennuksellahan voidaan lyhytaikaisesti lisätä metsän tuottoa. Tuoton aleneminen on sitten seuraavien hallitusten murhe. Puun ostajakin lyhyellä tähtäimellä hyötyy, kun tarjonta lisääntyy.

Uskoisin, että yläharvennus lisää tuulituhoja, kun tuuleen tottuneita valtapuita poistetaan. Itselle tuli se mieleen, kun katselin eilen palstallani järeän koivikon tilaa naapuripalstan hakkuiden jälkeen. Koivuja pienempiä kuusia oli kaatunut tuulessa, mutta koivuja ei yhtään.

Vai kasvatetaan metsiä alusta asti normaalia harvemmassa. Siis alennetaan hiilinielua  ja puuntuotosta alkuvaiheesta asti. Onkohan järkeä?

”Yläharvennuksen kautta jatkuvaan kasvatukseen…”

Mitä tekemistä näillä on keskenään? Jos alueelle tehdään yläharvennus, viimeisetkin mahdollisuudet harrastaa jatkuvaa on siellä menetetty. Mitään yhteistä ideologiaakaan näillä menetelmillä ei ole.

Yläharvennus on hyvin hoidetun metsän hoitotapa.  Kasvukaan ei alene liikaa, jos jätetään oikeita ja hyväkuntoisia lisävaltapuita ja myös valtapuita jonkin verran pystyyn.

VJJ väittää että yksittäiset isot kuuset kasvavat hyvin vielä vanhoinakin, mutta kokonaiskasvun määrää tietenkin yksittäisten puiden kasvu kertaa puiden määrä per hehtaari. Jos katsoo VMI-tuloksia, keskikasvu taittuu silmiinpistävän alhaisissa ikäluokissa ja olen epäillyt syyksi liiallista tiheyttä nuorissa metsissä.

MS on tuossa oikeassa että kiertoajan jatkaminen voi alentaa keskikasvua, jos mennään keskikasvun maksimoivan kiertoajan yli. Sen sijaan jos siirretään liian aikaisia hakkuita tuonnemmaksi, keskikasvu nousee. Eli vaikutus riippuu siitä, millaisiin metsiin toimenpidettä sovelletaan. Juuri Metsähallituksen kohdalla on esitetty epäilyitä, että sen laskentakorkokanta on liian korkea ja päätehakkuita tehdään liian nuoriin metsiin (”sirppihalla”).

Sen verran korjausta edelliseen, että Metkan runkoluvut ovat maksimimääriä ja sellaisenaan soveltuvat parhaiten männylle. Kuuselle alemmat määrät, lehtikuuselle ja koivulle vielä sitäkin alemmat.