”Jos härällä ajaa niin häristä puhuu”, se on vanha viidakon sanonta.  Pari edellistä  herraa ovat kai muljahtaneet  riu’vun vikapuolelta monttuun  kun noin vessajuttuja puskee.  En osaa kommentoida, valitan. On se vaan on kova kohtalo tuokin.

Lukuja tänne on annettu, niin tutkimuksen kuin käytännön tasolla, ne vaan eivät kelpaa. Kysymys voi olla jostain muusta. Urakoitsijat pitävät puolensa, se on heidän tehtävänsä ja onhan heillä vastuu puunkorjuusta. Puuhuollon logistiikasta ja metsänhoidon tavoista ei voi luopua. Ei voi joustaa, mutta ei voida myöskään yleistää. Sen kuitenkin muutamat huipputuottajat tekevät ja vaativat lukuja vastineeksi. Eivät ota huomioon metsissä vallitsevaa tilannetta, joka on aivan toinen mitä annetaan ymmärtää. Niinköhän tuottovertailut pitävät paikkansa, jos jaksottaisen huipputottoja verrataan jatkuvan kasvatuksen ”nollatuottoihin”, joita täällä tarjoillaan. Ovat valitettavasti jaksottaisen omia tuotoksia. Jaksottaisen metsänhoidon hoitorästejä ja avohakkuisiin rinnastettavia uusiutumattomia poiminta- ja pienaukkohakkuita esimerkiksi. Eivät kuulu ja eivät kelpaa jatkuvaan kasvatukseen. Niiltä tiimoilta jaksottaisen kannattajien toivoisi lopettavan kintuilleen kuseksimisen ja  selvittävän omat sotkunsa.

Tässä tapauksessa olisi pitänyt tietysti ensin heti istuttaa, mutta eihän se ole soveliasta kun jk:sta putoaa pohja. Yli kymmenen vuoden odotus on ollut turhaa, hukkaan mennyttä puun kasvu-aikaa ja korollista tietysti. Onneksi ala ei ole tuota suurempi.

Muunneltu totuus ja hyvä-uskoisuus ovat huono yhdistelmä.

Onhan se hyvä ,että nämä jk-fanit jaksavat pitää keskustelua yllä . Luku-ja laskutaitoisille selviää jo pelkästään näitä keskusteluja seuraamalla ,mikä toimii ja mikä ei.

Jk:n kohdalla voi sanan talous unohtaa. Kysymys on uskonnosta.

Taloden peruselementtejä ovat aikkaansaada haluttu tuote alhaisilla kustannuksilla . Siihen on keinot ,kun on osaamista ja tehdään onnistumisen eteen töitä.

Jk:n kohdalla syntyy vain se tuote -jos syntyy- eikä sillä välttämättä ole edes kysyntää kaikkina aikoina ja omistajan toivomalla hetkellä tuotteesta saatavasta hinnasta puhumattakaan. Matalasuhdanteen aikaan jatkuvan kasvatuksen kohteet eivät käy kaupaksi ja korkeasuhdanteen aikana tavara otetaan sieltä ,mistä sitä saadaan nopeimmin jalostettavaksi. Jk:n kohteet ovat tässä suhteessa priorisointiasteikon tyvipäässä.

Vähemmälle keskustelulle on jäänyt sekin seikka , tuleeko yhtiö enää kohteelle jk:n valmistelevan vaiheen voimakkaiden hakkuiden jäljiltä toista kertaa . Tuolloin vältetään yhtiölle koituvaa mainehaittaa ryhtymisestä toivottomaan yritykseen korjata puuta myytäväksi ja jättää riittävä määrä sitä jäljelle. Taimia alueelle ei ole syntynyt odotettuun tahtiin. Ei siis auta ,kun odotella niin kauan ,että päästään tekemään aukko ja jäädä jännittämään ,riittävätkö siitä saadut tulot edes uudistuskuluihin.

Onhan näissä huomauttamista. Suorittavan sanoin: ”tuleeko yhtiö enää kohteelle jk:n valmistavan vaiheen voimakkaiden hakkuiden jäljiltä toista kertaa”. Tuskin tulee ja usein siihen ei ole edes tarvetta, avohakkuu on seuraava. Näin kuitenkin toimitaan lain suositusten mukaisesti. Perustetaan  vajaatuottoisia ja uusiutumattomia metsiä, alle 100 motin puustopääomalla ja alle 10 pohjapinta-aloilla. Kun pitäisi metsien tuoton kannalta olla tuplat, niin kuin tutkimus, esim. Pukkala ja heidän viiteryhmänsä on osoittanut.