On kyseenalaista verrata huipputuottoja keskiverto tuottoihin, joita kaiketi Arvo Kettusen taulukot ja maapohjat ovat. Tuskin niin tekee tutkimuskaan. Jos näitä käydään laskemaan, voi mennä vielä paremmaksi ja ihan todellisina tuottoina. On hyvä että selvitetään ja ilman mitään asenteellisia kytköksiä.

Tänne tunkee avohakkuun trollit. Luvut ova selvät, siinä on  70 -90 vuodentilivälit ilman tuloa.   Kovassa 34 % verotuksessa  pitkäaikainen  tulon odotus häipyy lopulta olemattomiin.   Siihen ei auta nykytietämyksellä mikään.  Visan  kertomat  sädekasvut  heittää pahasti hänen antamiin muihin lukuihin nähden.

8 – 15  vuotta  myynnin välit ovat  kulloisenkin hoitohenkilöstön ja omistajalla jotenkin hallittavissa, silloin mahdollista selvitä  metsän hoidostakin  ilman  ulkopuolisia.  Eikä tule odottamisen harhoja 100 vuoden tulevaisuuteen.  Näin on ollut ja tulee olemaan.

Miksi tänne kirjoittaa  nämä  65 – 110 vuoden  sykkeellä  toimivat hurut  vaikka  sivut ovat nimetty  jatkuvalle kasvatukselle?   Keskustellaan  kuinka nopeimmalla tavoin voi  puusta  tehdä   hyvää tulosta.

Perko se on laulanut taas sitä samaa virttään ja sitäkin pahasti nuotin vierestä. Mistäs se 70-90 vuotta ilman tiliväliä taas tuli?  Aika vähän on sen ikäisiä harventamattomia talousmetsiä. 2-3 harvennuskertaa ja niiden tulot unohtuivat taas johonkin. Perkon olisi kyllä hyvä kertoa, mikä niissä meikäläisen kuusikon sädekasvuissa oikein heittää? Eihän ne ole edes parhaasta päästä. Koivikoissa sellaiset ovat ihan alakantissa, mutta se on taas eri juttu. Me hurut aiotaan kirjoittaa tänne kyllä jatkossakin, jos vain pumpussa sykettä, ja sormissa liikettä riittää. Aivojen toiminnasta ei ole niin väliä, kun sitä ei aina ole ihan kaikilla muillakaan. On aika erikoista, että jk:ta voi kyllä joidenkin mielestä verrata jaksolliseen, mutta toisinpäin se ei käykään päinsä. Mistähän sellainen mahtaa johtua?

Mikä sitten on se oikea vertailu. Eiköhän lopulta kysymys ole samasta asiasta. Myös Arvo Kettunen osoittaa sen metsäfilosofiallaan, kuutioina ja euroina. Tukin tuottaminen kannattaa ja onko sillä lopulta väliä, tuotetaanko jatkuvana, jatkettuna tai lyhytkiertona. Metsänhoitotavassa on eroa ja kannattaako siitä kiistellä. Jos häviää puustopääoman tuotossa, on siellä merkittäviä etuja hoidon puolella.

Tätähän laskeskeltiin oikein Excelillä jokin aika sitten. Myös Luke on laskenut (esim. Markku Remeksen artikkeli ja Pentti Niemistön esitykset) sekä Timo Pukkala. Korkeilla koroilla jatkuvapeitteinen on kyllä yleensä kilpailukykyinen vaihtoehto, mutta koska metsänkasvatus on melko matalariskista toimintaa, matalahkokin korko puoltaa paikkaansa. Nyt on nähty että riskit realisoituvat, ensin osakemarkkinoilla ja nyt myös kiinteistömarkkinoilla. Toki metsässäkin on uudistumis- ja tuhoriskejä ja kantohintojen vaihteluita, mutta yleisilme on matalaa mutta varmaa tuottoa.

Jos jatkuvapeitteiseen metsään kohdistuu kuluja, kuten taimikonhoitoa tai täydennysistutuksia, menetelmien ero kaventuu. Jatkuva metsänhoidon kulujen kallistuminen kallistaa vaakakuppia jatkuvapeitteisen suuntaan. Jatkuvan kasvatuksen ja jaksollisen puuntuotoksen ero on ratkaiseva vertailun kannalta. Niistä olisi hyvä saada lisää mitattua tietoa, niin että samalla alueella olisi eri tavoin käsiteltyjä ruutuja kokeen muodossa.