Aivan, Jean S. Varmaan jatkuvaan malliin pyrkivä tekisi suunnilleen samanlaisen yläharvennuspainotteisen hakkuun saadakseen riittävän tukkikertymän. Jatkuva kasvattaja jättäisi kuitenkin laajemman kokojakauman jäljelle (välipuita ja lisävaltapuita), jotta seuraavastakin hakkuusta saisi tukkisatoa.

Alemman jakson koivuista voi saada myöhemmin ainakin kuitua ja jos on raudustakin, niiden parhaita yksilöitä voi jättää tuottamaan vaneritukkia. Seuraava puusukupolvi on sitten kuusta. Siihen jatkuvuus mahdollisesti loppuukin ja päädytään avohakkuuseen.

Joskus lainasin tänne Lipposen tyhmyyden määritelmä; ” tehdään entisellä meiningillä ja odotetaan uudenlaisia tuloksi”. Ei tule onnistumaan. Opiskelulle on vielä tarvetta.

Aivan.  Yritettiin 200 vuotta erilaisia poimintahakkuita ja saatiin metsät miltei häviämään.  Nyt jotkut edelleen uskovat, että hyvin käy, kun käy siellä metsän reunassa kertomassa, että puiden pitää kasvaa kuten Arvometsä tai Arvo Kettunen kertovat.

On näemmä ihmisiä, joihin mikään järkipuhe tai faktat tehoa.  En kutsuisi heitä tyhmiksi, sillä tyhmäkin voi viisastua.  En viitsi kirjoittaa, miksi heitä ennen vanhaan kutsuttiin.

Kannattaa hyödyntää myös kehityskelpoisia metsiä ja taimistoja, mutta onhan niiden olta kehityskelpoisia ja uudistuvia, ennen kuin siirtymävaiheeseen kannattaa mennä. Metsä ei kestä nopeita ja liian voimakkaita muutosia, kuten Perko opastaa. Juuri sitä polemiikkia täällä käydään, kuten aloituksessa ja lukuisissa muissa esimerkeissä kerrotaan. Jos ei onnistu, avohakkuu on ihan hyvä vaihtoehto ja niinhän se tuppaa luonnon kierrossakin menemään.

Motopilotille  luulis olevan selvää selvempi.. ”Mitä on metsän liian nopeat muutokset ?”    Jossain on varmasti neuvottu jos ei niin harmillista.

Nyt täytyy perko myöntää että oli kyllä uusi termi. Varmaan on opetettu mutta minulta on mennyt ohi.