Jean S ,  hae kirjastosta  tuohon  vastaus . Sieltä saa mallit grafiikan kanssa miten viritetään hakkuu kustakin  metsän vaiheesta  kun siirrytään monikerrokselliseen.     Jossain  kohdin  alkaa  teksti ; ” Lue tämä ennen kuin teet mitään….” se on hyvä luettaa tekijälle!  saattaa löytyä netistäkin.    Noista  käyristä katsoen  olis hyvä jättä niitä alle   rklm 20 cm puita seuraavaan myyntiin koska niillä on nopein taloudellinen tuotto.   Ennakointi on se  ajatus!

Oikein! Pitää vaan aluksi päättää pyrkiikö tasarakenteiseen vai erirakenteiseen metsään. Arvometsän ja Timo Pukkalan blogeissa on myös ilmaisia neuvoja.

Anneli (ja muutkin):

Jos katsomme kuvaa

https://puuhuolto.fi/korjuun-suunnittelu/leimikon-suunnittelu/hakkuutapa-ja-korjuumenetelma/harvennustavat-valinnan-periaatteet/

ja käytämme sen terminologiaa,

haluamani hakkuun tavoitteena on siis, että poistetaan

– kaikki valtapuut ja lisävaltapuut

– lähes kaikki välipuut siten, että niistä voidaan jättää koivua ja mäntyä siemenpuiksi esimerkiksi 50 runkoa/ha

ja säästetään

– alikasvospuut

ja niiden lisäksi kaikki aluspuukuuset sekä aluspuukoivua ja muuta halpaa lehtipuuta niin, että haluttu varjostusvaikutus saavutetaan. Aluspuiden jäävä määrä voisi olla vaikkapa 100-300 runkoa/ha riippuen vähän, minkä verran sitä on tarjolla.

Jäljelle jäänyttä jätemetsässä olisi siis kaksi jaksoa, joita voitaisiin kutsua ”ylispuiksi” ja ”taimikoksi”. Taimikkoa voitaisiin täydentää istuttamalla ajourille mäntyä toisena kesänä hakkuun jälkeen, ja lisäksi oletetaan, että luontaista koivua ja kuusta syntyisi itsestään. Ensiharvennuksessa poistettaisiin heikkolaatuiset ylispuukoivut ja siistittäisiin kuusiryhmät. Sen jälkeen jatkettaisiin kasvatusta yhtenä jaksona.

Säästetään aika paljonkin uudistamiskuluissa.

Pohjanmaa on täynnä samanlaisia reheviä kuvioita ojitetun suon ja kivennäismaan rajapinnassa tai soistuneilla kankailla. Kun näissä yleensä on valtapuuna mänty-koivusekoitus, alikasvoskuusentaimikko on ihan kehityskelpoista. Ensimmäisessä kohteessa taas oli kuusi-koivusekametsä, joka oli tuntemattomasta syystä – ehkä käyttö joskus hakamaana – ollut aikoinaan aika väljähkö ja jossa sen takia oli nimenomaan välipuita enemmän kuin yleensä.

Aluspuilla ja vähillä välipuilla halutaan aikaan varjostusvaikutus sekä olemassaolevien kuusentaimien että näitä isompien nollarunko-aluspuiden valoshokin estämiseksi ja niitä käytetään myöhemmin nostamassa ensiharvennuksen litrakokoa.

Laihat koivut ja muut lehtipuut ovat päätehakkuussakin aika vähäarvoisia, joten siinä syntyvä tappio ei ole merkityksellinen, ja puu varjostaa, vaikka se olisi vähän saanut kolhujakin päätehakkuussa.

Mänty kasvaa rehevässäkin maassa ihan hyvin ja lähtee ajouran keskellä riittävästi alkuun tuollaisissa oloissa.

Kohtalaine  varjostus on  kun puiden väli on noin puolet pituudesta.  Heinä ei enää  haittaa ja männyntaimia ilmestyy kummasti jos on  siemeniä satanut puista tai kylvetty. Kokeiltu  juttu 160  – 200 kpl.