Niin se vaan on että kohta tulee 800 sivua keskustelua jatkuvasta kasvatuksesta. Onko joku muuttanut kantaansa asian suhteen tai onko joku saanut jotain uutta tietoa asian tiimoilta ?

Ei ole havaintoa, että mehtäukon tai kenenkään muunkaan jaksottainen metsänhoito olisi kumottu tai pyritty komoamaan. On mehtäukon ihan omaa agendaa. Ei ole myöskään jatkuvan kasvatuksen metsiä kerrottu olevan, joten uusiutumattomien vaihtoehtojen tarjoilu on vailla pohjaa sekin.

Jatkuva kasvatus: Monikerrosmetsän ohessa kirjoittajat ovat pohtineet  talonrakennusta/ vuokraus ,  vanhaa peltoa ja laanialueita ( eivät ole  metsää).   Moni on joutunut laskemaan  paljaaksihakkuunsa  tuoton vertaillussa 1800 luvun tuottoihin  ja nykyisiin  tappioihin.   Konekuskit ovat pohtineet nöyrtyen kykynsä  harvennuksilla .   Metsän biologinen monimuotisuus on ahdistanut  perimän myötä tulevaisuutta pelkääviä..  Sivuja on lisännyt kolmanneksen aktiivisesti  valittava geriatriaa  patologinen  suoliongelman selittäjä olettaen sen johtuvan pysyvästä metsästä. Toivottavasti hän on saanut lievitystä täältä.

Jovainin pehmennetty menettely  on harvinainen ja palautteesta kumpuaa paljaaksi hakkaajien  vaikeus ymmärtää sitä  samoin on myynnin monivaiheisuus.

R Ranta;  selvittänyt jk taloudelliset edut ja mahdollisuuden  poikkeavissa olosuhteissa.

Puuki; on tutkinut mm ”Luontainen uudistaminen on hyvä juttu siellä missä se toimii, samoin järkevä kustannusten säästäminen viljelyssä . — ” Puuki  on tehnyt kiistelyissä matikan ratkaisuaja , ja uskon jonkun niistäkin oppineen  jotain.   On selvinnyt mitkä  menot ja mitkä tulot kuuluvat  samaan  kohteeseen, vaikka sekin oli vaikeaa.

Tässä vain muutamia juttuja  joita tuli mieleeni lyhyeltä ajalta.   Asioita on ollut paljon  eikä niissä  turhaa  ole,   samalla on  avautunut muutaman metsänomistajien ajattelua kuin prisman läpi hajonnut valon spektri.

Kun meillä on palstalla näitä enemmän ja vähemmän suorittavia metsäkonekuskeja, kokeneita metsänomistajia ja ehkä joku entinen ostomieskin, niin haluaisin nyt hiukan kysyä neuvoja ja nostaa esiin ongelmia liittyen ”jatketun” kasvatuksen harjoittamiseen.

Olen viime vuosien aikana teettänyt kolme puolentoista hehtaarin kokoluokassa olevaa ”päätehakkuuta” kolmella eri yhtiöllä samankaltaisissa olosuhteissa, joista yksi on onnistunut hyvin, yksi jotenkuten ja kolmas ei todennäköisesti tule onnistumaan.

Onnistuneen tapauksen 1 teki tunnettu sahayhtiö. Kivennäismaan ja mustikkaturvekankaan rajapinnassa olevalla kuviolla kasvoi ennen hakkuuta noin 55-vuotiasta sekametsää, jossa valtapuina oli eri alueilla koivua, kuusta ja mäntyä. Koivu oli saavuttanut teknisen päätehakkuiän, pääosin väljästi olleet kuuset olivat riittävän järeitä ja männyt vähän laihoja. Kuviolla oli valtapuuston lisäksi kuusen alikasvostaimikkoa koivujen ja mäntyjen joukossa, jonkin verran noin 10-15cm paksua koivua ja kuusta. Kuvio käveltiin ostomiehen kanssa läpi ja sen hakkuutavasta saavutettiin yksimielisyys. Hakkuutavaksi kirjattiin metsänkäyttöilmoitusta varten suojuspuuhakkuu vaikka molemmat tiesivät, ettei kyse sellaisesta varsinaisesti ole. Hakkuun jälkeen kuviolle jäi alikasvostaimien lisäksi välikoon kuuset sekä jonkin verran välikoon koivua. Koivut riittivät varjostamaan kuusia ja kuviolta on kaatunut tähän mennessä 4 runkoa.

Osittain onnistuneen tapauksen 2 teki yksi kolmesta suuresta. Myös tässä tapauksessa kohde oli kuivan maan rajassa olevaa mustikkaturvekangasta, mutta valtapuusto oli riukuuntumisen rajoilla olevaa mänty-koivu-sekametsää, järeää kuusta oli siis suhteellisesti vähemmän. Sen alla oli turkkina erikokoista kuusta. Kuvio ostettiin avohakkuuna näkemättä metsävaratietojen ja valokuvien perusteella ja tavoite luontaiseen uudistamiseen alikasvoskuusten avulla kirjattiin ylös. Lisäksi suullisesti ohjeistettiin tekemään tekopökkelöitä kuusentaimien ehdoilla.  Lopputulos erosi tavoitellusta sikäli, että kaikki alikasvokseen sisältyneet kuusen ns. nollarungot oli innokkaasti napsittu moton kitaan, jolloin sitten alikasvoksesta jäljelle jäivät ne pienimmät alle jääneet heikoimmat yksilöt.  Turkista jäi jäljelle lopulta yllättävän vähän tavaraa, josta luultavasti osa selviytyy valoshokista.

Kolmas kohde oli maalajiltaan kallion alla oleva märkä hiekkamaa (MT), jota oli aikonaan yritetty uudistaa männylle siemenpuiden avulla. Ennen hakkuuta kuviolla oli nämä hyvin järeät siemenpuumännyt, niiden tuottamia nuorempia juuri tukiksi kelpaavia mäntyjä ehkä 100 runkoa/ha, näitä hiukan nuorempaa luontaisesti syntynyttä pääosin hyvin heikkolaatuista hieskoivua sekä jälleen kooltaan kirjava alikasvoskuusikko. Osto oli käynyt kohteella, joskin mahdollisesti vasta kaupanteon jälkeen, ja suullisesti annettiin ohjeeksi varjella taimikkoa ja myös viereisellä harvennuskuviolla poistaa kaikki taimien kehitystä haittaava puusto. Lopputuloksena oli jälleen kerran nollarunkojen innokas poisto ja lähinnä tavallista hakkuuaukkoa muistuttava lopputulos.

Kolmoskohteen harvennusosassa järjenkäyttö oli huipussaan, kun kuviolle jäi 20 cm järeä männikkö, jossa järeimpien puiden alla oli kuusentaimia.

Kaikki esimerkkikohteet 1-3 olivat Pohjanmaalla. Vastaesimerkkinä totean, että olen teettänyt myös täystiheän koivikon päätehakkuun Pohjois-Karjalassa, jossa jäännökseksi jäi 3-8-metrinen kuusikko, josta ei edelleenkään nää läpi.

Haluaisin nyt kysyä palstalaisilta, että miten näihin lopputuloksiin on onnistuttu päättymään ja että mitä minun tulisi kauppaa tehdessäni muotoilla ehtoihin, jotta lopputulos hakkuun jälkeen olisi sellainen kuin haluan? (Tavoitetila olisi siis se, että hakataan isot puut kokonaan pois sieltä, missä on riittävästi taimia, jätetään niille tarvittaessa halpa ja kevyt suojapuusto ja missä taimia ei ole, harvennetaan.) Millä nimikkeellä tällainen kauppa tulisi tehdä ja miten eliminoidaan se tosiasia, että motokuski lähtee keräilemään nollarunkoja saadakseen korjuutaksaa ylöspäin tai jostain muusta syystä?

Hakkuu oli kuitenkin markkinoitu tehtävän jk-menetelmän mukaisesti. Tehtiinkö petos, vai oltiinko muuten tyhmiä?