Jatkuva kasvatus käytännössä.

Melko omaperäistä se taloustiede on edelleen, jos oletetaan että voidaan arvata esim. puun kantohintojen kehitys 80 vuotta ja pidempääkin eteenpäin ja lasketaan nykyhetken tulot kuuluvan 80 vuotta sitten alkaneen kiertoajan tuloihin.    Sen perusteella ei voi tehdä mitään varmoja investointisuunnitelmia tai ainakaan tarpeeksi luotettavia toteutukseen asti.

Vähän lähemmäs todellisuutta päästään laskemalla tulot-menot summalle korkoakorolle nykytilanteesta etteenpäin.

<iframe id=”fskey-iframe” class=”fskey-autofill-dlg” style=”display: none;” sandbox=”allow-same-origin allow-scripts”></iframe>
<div id=”fskey-tooltip” class=”fskey-tooltip” style=”display: none;”></div>

<iframe id=”fskey-iframe” class=”fskey-autofill-dlg” style=”display: none;” sandbox=”allow-same-origin allow-scripts”></iframe>
<div id=”fskey-tooltip” class=”fskey-tooltip” style=”display: none;”></div>

Tarkoitushakuinen se Arvometsän laskelma oli.    Taisi puuttua alkuvaiheen kantohintojen erokin .  Sille kokonaishintaerolle kun alkaa laskea korkoakorolle eteenpäin kiertoajan verran , niin päästään samaan suhteelliseen tuottoerotukseen kuin NNA-.laskennalla jos siinä on kaikki kulut ja tulot mukana .

<iframe id=”fskey-iframe” class=”fskey-autofill-dlg” style=”display: none;” sandbox=”allow-same-origin allow-scripts”></iframe>
<div id=”fskey-tooltip” class=”fskey-tooltip” style=”display: none;”></div>

Auvosta en osaa sanoa. En oikein saanut selvää että mikä ei ollut auvvoista.

Metsätaloutta painottavat näkyvät väittävän kovasti, että jaksollinen tuottaa enemmän rahaa. Ainakin vähän enemmän, joskus enemmän enemmän. Ainakin tällä palstalla keskusteluun näyttää osallistuvan myös niitä, joille prosenttikäsite on vieras. Se syö vähän todistelun uskottavuutta

Muitakin painotuksia metsänomistajilla on. Monitavoitteiset haluavat jonkin verran rahaakin, mutta pitävät ympäristöarvoja myös pinnalla. Ja suhtautuminen on sitten sen mukaan. Noissa on sitten rajaton määrä eri painotuseroja. Jopa niin, että risuakaan ei saa katkaista. Ne metsänomistajat on niitä piiperöhörhöjä.

Lauri

Kun puhutaan metsätaloudesta, en osaa pitää ympäristöarvoja erillään rahasta. Kasvatan sekametsiä mt- ja omt-kasvupaikoilla, koska uskon sen olevan paras tapa. Maaperä pysyy kunnossa, pieneliöt ja sienet voi hyvin, karike hyvälaatuista jne. Se on vakuutukseni tuhoja vastaan ja maaperän hyvinvointi mahdollistaa maksimaalisen kasvun. Samalla linnut yms. näkyvät eliötkin oletettavasti viihtyy.

Kuuntelin Areenasta Luonto-Suomen virtavesi-illan. Kovasti painottui hyvinvoinnin mittarit kalojen määrään. Jossain Itä-Suomeessa jonkun näyttelijän markkinoimaa hanketta kehuttiin, kun Laatokasta on alkanut kalat nousta Suomen puolelle.

Tuli vaan mieleeni, että voisiko yhden palstan poikki virtaavaa ojaa jotenkin kohentaa. Puusto sen rannalla on koivikkoa ja alikasvoskuusikkoa. Jostain syystä ojan reunoilla oli 5-10 m tyhjä kaista heinikkoa, joten laitoin siihen ehkä reilut viisi vuotta sitten kuusta. Ihan kiva maisemanpalanen tuohon on tulossa, kun puusto alkaa nitistää heinikkoa. Vesi ojaan tulee naapurin pellon reunaojista ja parista metsäojasta. Kesällä vettä ei siis ole ja vaikka olisikin, kalat ei tuohon voi nousta. Muuta elämää se voisi ylläpitää. Vaikka yläpuoliset ojat onkin kaivettuja, omalla puolellani se on ainakin alkujaan ollut jokin luontainen painanne ja samanlaisena se jatkuu alapuolellakin.

Montako tekopökkelöä olet muuten Lauri viimeisen vuoden aikana tehnyt? Vuosi sitten laitoin kuvia omistani ja aihe tuntui saavan kehuja. Nyt käynnissä olevalla kuviolla niitä olen tehnyt ainakin parikymmentä. Kaikki vähänkin järeämmät rungot puulajista riippumatta 1-1,5 metristä poikki. Täasä kohteessa ne ovat olleet koivua, mäntyä ja haapaa. Rungot jää maahan lahoamaan. Suurimpia mäntyjä on jo sen verran, että tulee mieleen, onko niitä jo liikaakin. Onneksi ala on pieni, sen mitä viime talvesta jäi kesken.

 ”Periaatteessa siis ok laskelma, mutta tarkasteluaika oli liian lyhyt, vain 50 vuotta, mikä aiheutti sen että jaksollisessa mallissa ei päästy päätehakkuuseen saakka.”

Lopputulos on kuitenkin  sama kun on  yli puolet ajasta kulunut eikä vaihtoehto ole edes aloittanut myyntiä.  Se keskinopeus syndrooman  on tuossa ratkaiseva.  Jaksollinen metsä / aukko lienee ainoa noin  heikko ja pitkäveteinen yritys. Aukkoihin sijoittavat pöljät ovat jo mullanalla kun loppusaldoa ihmetellään eikä mikään pelasta häviöltä.   Tuossa Arvometsän esim on  mahdollista  myydä  50 vuodessa  3  tai 4 kertaa 300 -500 mottia tukkia.      En syytä  ahertajia  vatukoissa kun  kirouksen on luonut selluntuotannon  rosvokopla yhdessä lainsäädännön kanssa. Nyt siihen etsitään syyllistä miksi on harvennettu väärin..  Pitää kysyä, miksi  vuosikymmenet on taloudellisesti kusetettu porukkaa?