Jatkuva kasvatus käytännössä.

Metsänkäsittely­menetelmissä on valinnan varaa, mutta oikotietä onneen ei ole

Metsien niin sanotun jatkuvan kasvatuksen epävarmuudet liittyvät uuden sukupolven kehittymiseen. Uuden puuston hidas ja vajavainen kehittyminen uhkaa ilmasto- ja monimuotoisuus­tavoitteita sekä taloudellisten tuotto-odotusten saavuttamista.

HELSINGIN SANOMAT antoi pääkirjoituksessaan (8.7.) ymmärtää, että metsien niin sanottu jatkuva kasvatus olisi oikotie onneen metsän kasvatuksessa. Valitettavasti kirjoituksesta puuttui mittakaava ja kriittinen ote. Menetelmään ja tutkimustuloksiin liittyvät epävarmuudet sivuutettiin.

Avohakkuisiin perustuvaa tasaikäisrakenteista metsänkasvatusta ja jatkuvaa kasvatusta asetetaan usein aivan turhaan vastakkain julkisessa keskustelussa. Metsien kasvatuksessa tavoitteena on löytää kullekin kohteelle parhaiten sopiva menetelmä. Menetelmää valittaessa on otettava huomioon muun muassa kasvupaikka, olemassa oleva puusto ja maanomistajan tavoitteet.

Metsän uudistuminen ja uuden puusukupolven kehittyminen ovat ratkaisevia tekijöitä riippumatta kasvatusmenetelmästä. Tutkimusten mukaan jatkuvan kasvatuksen suurimmat epävarmuudet liittyvät uuden sukupolven kehittymiseen. Uuden puuston hidas ja vajavainen kehittyminen uhkaa sekä ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden että taloudellisten tuotto-odotusten saavuttamista. Näitä epävarmuuksia ei pääkirjoituksessa mainitun professori Timo Pukkalan mallinnuksissa ole huomioitu.

Tällä hetkellä jatkuvan kasvatuksen puuntuotosta koskevaa vertailukelpoista tutkimustietoa on saatavilla vain kuusikoista Etelä-Suomen kivennäismailla. Näissä tutkimuksissa puuntuotos oli 15‒25 prosenttia tasaikäistä kuusikkoa heikompi. Tutkimusta tarvitaan lisää.

Jatkuvan kasvatuksen metsissä on tuhoriskinsä. Menetelmä suosii kuusta, ja niin suosii myös arvokasta tyvitukkia lahottava juurikääpä. Sieni on etenkin kuusikoidemme merkittävä tuhonaiheuttaja. Jatkuva kasvatus ei katkaise infektiokierrettä, vaan laho jatkuu varmuudella uudessa puustossa. Tästä kärsivät ilmastotavoitteet siinä missä metsän käyttäjätkin.

Toisin kuin pääkirjoituksessa annettiin ymmärtää, jatkuvan kasvatuksen metsien hyvä kasvu edellyttää panostusta metsän hoitoon. Huomionarvoista on sekin, että nykyisillä puunkäyttömäärillä jatkuva kasvatus edellyttäisi käsiteltävän metsäpinta-alan tuplaamista vuosittain. Mitä useammin metsässä tehdään toimenpiteitä, sitä enemmän syntyy korjuuvaurioita.

Kirjoituksessa unohtui, että samasta puusta saadaan sekä tukkia että kuitupuuta. Puusta hyödynnetään viisaasti eri osat eri käyttötarkoituksiin. Raaka-ainevirrat kulkevat sekä sellu- että sahateollisuudelle. Iso osa odotetuista metsäteollisuuden uusista tuotteista, kuten suuren markkinapotentiaalin tekstiili-innovaatiot sekä uudet ratkaisut lääketeollisuuteen ja sähköautojen akkuihin, rakentuvat sellulle tai sellun tuotannon sivujakeille.

Lopulta maanomistaja on ratkaisevassa asemassa ja päättää, mitä metsissä tehdään. Metsänomistajien tavoitteet vaihtelevat. Pääkirjoituksessakin mainitun tutkimuksen mukaan 32 prosenttia metsänomistajista ilmoitti harjoittavansa ainoastaan tasaikäisrakenteista metsänkasvatusta. Jatkuvaa kasvatustakin harjoitetaan, ja tietyillä kasvupaikoilla sillä on varmasti paikkansa.

Marko Mäki-Hakola

Karoliina Niemi

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008119414.html

Sain vastauksen vastineeseeni. En halua tässä korostaa omaa osuuttani, vaan huomauttaa, että kriittistä keskustelua on käyty muuallakin kuin täällä Metsälehdessä ja muidenkin toimesta.

*

Puuston määrän voi säätää harvennushakkuilla juuri sellaiseksi kuin haluaa

Ylen jutun laskentaesimerkissä puuston biomassan ja hiilivaraston palautuminen perustuvat tuhansiin valtakunnallisen metsän inventoinnin koealoihin ja kymmeniintuhansiin kasvumittauksiin.

ANNELI JALKANEN kirjoitti (HS Mielipide 12.7.) jatkuvapeitteisestä metsätaloudesta. Kirjoitus liittyi Ylen julkaisemaan kirjoitukseen ”Jatkuva kasvatus tuottaa rahaa enemmän kuin avohakkuu” (7.7.), jossa vertailtiin jatkuvapeitteisen metsätalouden ja avohakkuisiin perustuvan viljelymetsätalouden tuloja ja menoja.

Jalkanen väitti, että Ylen jutussa ei otettu huomioon sitä, että hakkuusta saadut tulot voi sijoittaa muualle kasvamaan korkoa. Väite on virheellinen, sillä Ylen jutussa nimenomaan koron vaikutus tuotiin esille. Jutussa kerrottiin, että jatkuvapeitteinen metsätalous on 12 prosenttia parempi, jos korko otetaan huomioon. Laskelmassa käytettiin kolmen prosentin korkokantaa. Kuten tunnettua, suuremmalla korolla viljelymetsätalous on tappiollista Etelä-Suomea myöten.

Jalkanen väitti myös, että tasaikäismetsän hiilivarasto palautuu nopeammin kuin Ylen jutussa on esitetty. Laskentaesimerkissä puuston biomassan ja hiilivaraston palautuminen perustuvat tuhansiin valtakunnallisen metsän inventoinnin koealoihin ja kymmeniintuhansiin kasvumittauksiin. Ovatko inventointikoealojen kasvumittaukset siis humpuukia, jos metsä ei kasvakaan niin kuin koealoita on mitattu?

Metsän hiilivarastossa on mukana myös metsämaa eli kuollut orgaaninen aines, minkä lukija voi päätellä siitä, että hiilivarasto ei mene avohakkuun jälkeen lähellekään nollaa. Metsämaa tasoittaa hiilivaraston ajallista vaihtelua, koska esimerkiksi hakkuutähteiden, kantojen ja juurien hiili ei poistu varastosta heti hakkuun yhteydessä vaan siirtyy elävästä biomassasta metsämaan varastoon. Metsämaan orgaanisen aineksen vähittäinen hajoaminen laskettiin Yasso-mallilla, joka myös perustuu kymmeniin tuhansiin mittauksiin.

Omituinen toteamus oli, että tarkastelujakson lopussa eli 60 vuoden päästä tasaikäismetsässä olisi enemmän puuta kuin jatkuvan kasvatuksen metsässä. Puuston määrän voi säätää harvennushakkuilla juuri sellaiseksi kuin haluaa. Laskentaesimerkissä puuston määrä 60 vuoden päästä säädettiin molemmissa kasvatusmenetelmissä samaksi, jotta tarkastelu voitiin rajata 60 vuoden jaksoon.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008965292.html

Taas tuo korkokanta.  Eikö ole päivän selvää, että jaksollisesta saa niin paljon paremman hinnan kuin  jatkuvasta, että erotuksella maksetaan kaikki uudistuskulut ja joskus jääkin rahaa, kun lisäksi lasketaan mukaan latvusmassan myyntitulo.

Tuohon paatokseenne,  oletan, ettei 50 vuoden  tasaikäisestä metsästä   ole myyty pätkääkään päätehakkuita ei  juuri muutakaan rahakasta, se on kuluttanut rahaa, viiloja, kenkiä  tuottanut vain hikeä ja joillekin muka vaivoja jalkoihin!    Voinette piirtää varmuudeksi matemaattisen janan johon merkitsette   siitä ”nollastanne” aikaa eteenpäin myyntinne ja alapuolelle vaikka tamppaukset.  Siitähän se selviää keltä mitäkin puuttuu.  Egyptiläisten keksimä  alkuperäinen nolla kuvasi tyhjää viljavarastoa ja aika pitkälti nykyinenkin nolla tila on tyhjä !   Joillekin koulutetuille  saattaa tulla lisäarvoa nollaankin.  Se ravistartti että annetaan tasoitusta on toinen juttu, se on urheilua.

Perko

Kannattaa taas muistaa, että sen 50-vuotiaan metsän vieressä kasvaa 70- tai 80-vuotiaita laatupuita, joita sinun metsässä ei näe koskaan.