Jatkuva kasvatus käytännössä.

Ruklpiikki: ”Onko jalostettu kuusen alkuperä herkempi hyönteistuhoille. Mitä jos jalostukseen on valittu erityisen hyvin toukille maistuvat puut.”

Mistä syntyy ajatus, että ns. luontaiset olisivat parempia? Eihän jalostetutkaan mitään synteettisiä laboratoriosiemeniä ole, johon ohjelmoitsija on nykymuodin mukaan jättänyt bugien korjauksen kenttätestauksen hoidettavaksi. Ei, luonto niissäkin on takana. Kun ne nyt sattuu kasvamaan hyvin ja etenkin männystä puhuttaessa myös laatu on hyvä, riski tuhonkestävyyden suhteen lienee 50/50. Se tarkoittaa, että joka toinen epäily pitäisi kohdistua siihen, että jalostetut ovat muissakin ominaisuuksissa ns. luontaisia parempia. Näin ei tapahdu, asenteet painaa mielikuvia toiseen suuntaan.

Kun istutusmetsä varttuu ja alkaa tuottaa siitepölyä, sekoittuu se alueen muun puuston siitepölyyn eli alueelle tulee uutta perimää. Ymmärrän tämän monimuotoisuuden lisääntymisenä ja terveyden parantumisena, kun sukurutsaus vähenee ja geneettinen vaihtelu lisääntyy. Alueen taimikoihin usein päätyy istutustaimien lisäksi myös luontaisia, joten tämä perimä leviää alkuperäisen kuvion ulkopuolelle.

Stressaantunut puu on arka tuhoille. Tämä tilanne on esim. ko. puulajin vaatimuksiin nähden väärä kasvupaikkatyyppi, ahtaus, pimeys jne. Jk:n ainoa luonnollinen piirre on se, ettei mänty ja koivu menesty.

Saahan sitä tarjoilla vaikka jaksottaista metsänhoitoa jk metsänhoitona, sehän voi olla sitä parasta metsänhoitoa tänä päivänä. Miten siitä lustoseuranta poikkeaa, tai 60 vuoden seikkailu vatukoissa. On metsänhoitoa tänä päivänä, ei niitä ennen ollut ja siihen on vaan pyrittävä sopeutumaan. Tai Puukin ”valmiiksi erirakenteista”, kannattaa olla varovainen, ei se metsänhoito onnistu aina pystymetsään ja tulosta kuitenkin tehdään. Jaetaan täällä paljon hyviä vinkkejä.

Saattaa käydä. Onko puissa todennäköisyys ei-toivottujen ominaisuuksien suhteen enemmän kuin 50%? Jos näin, miksi?

Gla. Se rengasesimerkki ei ole mitään jalostamista. Eikä se, että lannoittamalla saadaan vuosilusto paisumaan 2 millistä neljään. En ole kasvinjalostuksen asiantuntija, kunhan tavallisen tollikan maalaisjärjellä yritän asioita miettiä ja kaiken käsiini saavan aiheesta lukea ja vähän lukemaani ymmärtääkin, niin metsästä kuin hevosestakin. Mutta miksi puiden siemenviljelmiä yritetään perustaa mahdollisimman etäälle kyseisen puulajin luonnonmetsistä? Miksi esim koivun emopuita kasvatetaan muovihuoneissa ja sielläkin kukintoja pussitetaan  suojaan ulkopuoliselta siitepölystä? Miksi parhaiten satoa tuottavia vihanneslajikkeita on jalostettu ns. Hybrideiksi, jotka eivät pysty itse lisääntymään?                                                 Hevoset ei oikein sovi otsikon alle, mutta viimeinen vertaus siihen. Tiettyjen isäoriiden jälkeläisistä huomattavan suuri osa on nopeita ja kestäviä, mutta yli puolet on hyvin vaikealuontoisia. Tiettyjä sukuja on turha yhdistää. Tietyn sukuiset ovat hyviä, mutta ura jää yli puolella lyhyeksi. Näitä asioita on tilastoitu jo pitkään jokaisesta jälkeläisestä. Kasvinjalostuksessa jokaisen jälkeläisen seuraaminen on tietenkin työläämpää, vaikka jälkeläiskoealoja onkin.

Yleensä jalostetut taimet ei ole klooneja. Silloin alkuperässä on geneettistä vaihtelua enemmän.  Koivuja on kyllä kloonattukin. Silloin ei  esim. taustapölytystä ja sen vaikutusta tule yhtään.   Mutta onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että luont.taimet pärjää joskus paremmin kuin jalostetut alkuperät paikallisissa olosuhteissa.      Silti en usko hevillä , että esim. tervasrosolle olisi herkempiä juuri jalostetun alkuperän puut  . Se on sienitauti joka leviää puusta toiseen viotusten tai muun heikentymisen avustamana.             Vai onko jossain tutkittu asiaa ?

<iframe id=”fskey-iframe” class=”fskey-autofill-dlg” style=”display: none;” sandbox=”allow-same-origin allow-scripts”></iframe>
<div id=”fskey-tooltip” class=”fskey-tooltip” style=”display: none;”></div>