Jatkuva kasvatus käytännössä.

Tomperille: Kyllähän niitä vanhoja ja järeitä puita on aika paljon täällä Suomenkin metsissä. Saksassa niitä on toki ilmasto-olosuhteiden ja vuoristoisuuden takia enemmän. Maastollisesti haasteellisiin paikkoihin puut ”unohtuvat” helpommin pitkiksi ajoiksi kasvamaan. Tammethan ne Saksassa niitä kaikkein vanhimpia puita useimmiten on. Valtaosa Saksan metsistä on kuitenkin tasarakenteisia talousmetsiä kuin Suomessakin. Entisen Itä-Saksan vanhat metsät hakattiin sodan jälkeen Venäjän vaatimina sotakorvauksina. Jälleenrakennus puolestaan verotti tukkimetsiä lähes koko Saksan alueella.

Olisiko tässä niitä hakemiamme kasvuprosentteja… Julkaisu on vanha joten oletettavasti nykyisillä menetelmillä päästään hiukan korkeampiin lukuihin. Lähdeaineisto on ilmeisesti 1. valtakunnan metsien inventointi. Onko viime vuosisadan alussa mitattu metsä ollut eri-ikäismetsää vai enempi tasaikäistä? Olisiko Tapion taskukirjassa vähän tuoreempia tietoja?

Kts. Ilvessalon julkaisun taulukot 4 ja 5, s. 34-35: puuston tilavuuskasvuprosentin riippuvuus puuston iästä ja puulajista etelässä ja pohjoisessa eri kasvupaikoilla.

https://www.silvafennica.fi/pdf/article4551.pdf

Visa: ”Eikös se ole aika lailla se ja sama, paljonko niitä siemenpuita hehtaarille jätetään, kun ei ne kyljellään ollessaan kuitenkaan kovin paljoa siemeniä kylvä?”

Onko sinulla aina tapana näin liioitella? Eli onko kaikki muukin sanomasi samalla tavalla liioiteltua. Oletko muuten koskaan huomannut, että avohakuun reunoiltakin tahtoo puuta kaatua. Minä olen muuten joskus huomannut sellaistakin.

Mahdatko tietää ja ymmärtää ollenkaan, että et ole aivan ainut, joka on joskus siemenpuuston hakannut. Minkin parisataa hehtaaria ja lukumääräisesti enemmän on kaatunut aukon reunoista puita  kuin siemenpuita. Enkä ollenkaan väitä, että riskiä ei olisi. Paikallisilla olosuhteilla on iso merkitys, eikä vuodet ole veljeksiä. Nuorista puista siemenpuusto sopivassa kohteessa ei välttämättä ole huono vaihtoehto. Puusto voi tarvittaessä jäädä vähän pitempäänkin, eikkä aukkoisuus ole niin suuri. Vaikka yl. siemenpuusto kannatta välittömästi poistaa, kun taimettuminen on tapahtunut. Jos parin euron puu sitten kaatuu, niin vahinko on merkityksetön. Pikkutukki ehtii sopivasti kasvaa tukkipuuksi siemenpuuna, josta saa jo sentään jotakin.

Yleistykset ovat ongelmallisia.

Sehän se onkin mielenkiintoista mikä yhteys on metsän kasvulla , arvokasvulla ja tuotolla missäkin tapauksessa.    Lisäksi luonnonolosuhteet kun vaihtelee laidasta laitaan  ja asettaa rajoja toimille niin nekin pitää ottaa huomioon.     Pelkkä %-tuottokin vie harhapolulle, jos vain sitä tuijottaa.  Jos jää esim . metsän potentiaaliset kasvumahdollisuudet  (arvokasvu mukaan luettuna) osin käyttämättä,niin  tuotto voi olla %:issa hyvä mutta ei yhtä  hyvätuottoinen kuin metsä olisi toisin toimimalla.  (3 %:n tuotto 100:sta on vähemmän kuin 2 %;n tuotto 200:sta, eikö ole ihmeellistä) .

Prosennuaalinen kasvu puun iän funktiona on AJ mielenkiintoinen ja vielä mielenkiintoisempi on suhteellinen arvokasvu puun iän funktiona, jonka jokaisen metsänomistajan tulisi ymmärtää.

Jos minä tietäisin jotain järkevää enemmän kuin muut, niin kertoisin heti sen muille täällä enkä vain vihjailisi kuinka tarkeää sen ymmärtäminen olisi.