Riippuu myös metsälön koosta ja omistajan omatoimisuudesta, mikä on järkevä kuvion koko. Yleisesti ottaen isompi on kyllä parempi. Pienehköt kuviot voivat kuitenkin nostaa oman työn osuutta, ja mitä suurempi on oman työn osuus, sitä parempi yleensä kannattavuus. Eliöiden viihtymisen kannalta on parempi, jos maisemassa on pienen mosaiikin lisäksi myös isoja kuvioita, ettei kaikki ole reuna-aluetta. Isolla tilalla on mahdollista niputtaa pieniä kuvioita järkeväksi leimikoksi, pienellä ei. Kun tein itselle metsäsuunnitelmaa, metsäkeskuksen neuvoja totesi että on isoja kuvioita mutta kyllä ne isolle tilalle sopivat. Ison kuvion kuviotieto (puusto ja kasvupaikka) ei välttämättä ole yhtä tarkka kuin pienen kuvion, mikä vaikuttaa hieman puuston määrän arvion ja kasvun ennusteen tarkkuuteen.

Tietysti turvemaat ovatkin asia erikseen.  Varmastikin kannattaa, jos säästyy ojitukselta ja puusto on sopivaa.  Mutta ei aina niilläkään, jos taimettuminen on heikkoa.  Silloin aukko ja luontainen hiespuu, jonka alle syntyy aikanaan luontainen kuusikko saattaa olla käypä vaihtoehto.  Ainakin paras vesimielessä.

Jotenkin tuntuu, että henkilöt jotka puhuvat paatoksella jatkuvan kasvatuksen puolesta eivät itse omista metsää eivätkä erota mäntyä kuusesta. Koska asiakysymyksiin eivät osaa tai pysty vastaamaan vaan suolletaan asiaan kuulumatonta jargonia aritmetiikasta ynnä muusta.

Kysymys kaikille jatkuvan kasvatuksen kannattajille.

Kuinka etelän MT-pohjan hienojakoiset maat uudistuvat itsestään?

vinkki: Lumettomassa maassa rouste nostaa kaikki siemenestä syntyneet sirkkataimet

Jos on oikein kapeat palstat kuten Pohjanmaalla usein on ,niin ei siellä järkevää norm. käsittelykuviokokoa ole mahdollista ollakaan.  Kannattaisi tehdä   tilusvaihtoja niillä useita km:jä pitkillä 20-30 m leveillä kaistaleilla  , jos on tarkoitus harjottaa metsätaloutta.  Nytkin näytti oleva myynnissä muutamia semmosia kaistoja , että tuskin kartalta näkee jotta on kysymys metsäalueesta.  Retkeilymaastoja ne on paremminkin kuin metsätalousalueita; voi kulkea km-kaupalla omalla maalla yhteen suuntaan.

Isommat kuviot sopii hyvin myös sen takia, että nykyään jätetään leimikkoon käsittelemättömiä kohtia muutenkin kuin kuviorajojen takia.   Mutta mm. maaston vaihtelevuus asettaa rajoja kuviokoolle.  Jos on esim. monenlaista korjuuolosuhteiltaan selvästi erilaista maastoa, ei niitä kannata yhdistää samaan kuvioon, ei toimi kunnolla  käytännössä.

Miksei toimi?

Hakkuun voi tehdä talvella. Muokkaus ylhäältä alaspäin: laikutus, mätästys, ojitus-mätästys. Kaikki samalla koneella…

Lopuksi sitten kylvö ylös ja taimet alas. Kokeiltu on ja onnistui…