Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

  • Tämä aihe sisältää 13,323 vastausta, 131 ääntä, ja päivitettiin viimeksi sitten Perko toimesta.
Esillä 10 vastausta, 391 - 400 (kaikkiaan 13,323)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Itämaan ihme

    Tammikuun loppupuolella pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan jatkuvaa kasvatusta erään maanomistajan metsään. Pinta-ala kuviolla alle hehtaari. Metsäyhtiöltä alustan raivaus olisi ollut edellytys hakkuille.

    Päädyttiin lopulta maanomistajan kanssa manuhakkuuseen. Puuta jäi kasvamaan selkeästi kolmeen eri kerrokseen.

    Alla 2-3 metrin suht tiheä kuusen taimikko, jonka raivaus olisi ollut edellytys moton kuskaamiseksi kuviolla.

    Välissä 8-12 metrinen kuusikko.

    Päällä 15-20 metrinen hies/ rauduskoivikko.

    Nyt otettiin reilusti koivua ja pilalle hakkautuneita kuusia. Oli kyllä mielenkiintoinen kohde tehdä, innolla odotellaan miten lähtee tästä kehittymään.

     

     

     

     

     

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Tyypillinen tilanne (koivu yllä, kuusi alla), jossa yläharvennus kuusen hyväksi on todennäköisesti erittäin kannattava vaihtoehto. Kun kuusikko varttuu, alle ei enää välttämättä synnykään uutta taimiainesta, ja siirrytään takaisin jaksolliseen malliin.

    Panu Panu

    Kuuluuko jatkuvan kasvatuksen määritelmään, että pitää olla kaikenkokoista puuta? Jos itse harjoittaisin jatkuvaa, niin siellä olisi hakkuun jälkeen vain kuitupuukokoista ja toivottavasti myös taimia.

    Menninkäinen

    Katselin ohimennen jk tai maisema hakkuuta. Vanhaa peltoa jossa puuta ei ole kuin sarkaojilla, lähinnä huonolaatuista koivua. Viereinen kuvio ollut sakeaa keskenkasvuista kuusikkoa. Entiselle peltoalueelle jäävistä puista ei laadun puoleen tukkia tule jatkossakaan ja kyllä kuusikoonkin jäi sen laatuiset puut jäljelle että seuraava tili on aika laiha.

    Sitten jos miettii sitä seuraavaa puusukupolvea. Peltoalue puskee kyllä uutta lehtipuuta sarkaojien kohdalta. Laadun arvaa kun vinosta penkasta kasvaa ja sivulla on valoa saatavilla. Ne heinäiset välit ei lisääntyneestä valosta ainakaan vähennä heinän kasvua. Kuusikkoon nyt ei uutta puuta tule. Vielä noilla tiheyksillä.

    Perko

    Itämaan ihme,  hieno tarina ja ensimmäisenä kertoo paljon miten konsernit vahtii voiko kasvatella vai ajaa puut selluksi. Kaupankäynnin ohella se on sitä feotalismia. Metsän omistajat pakotetaan  alaharvennuksiin. Asenne on kasvatettu nöyräksi raivaajaksi on kuulemma mukavampaa kuin golfaaminen tai salikuntoilu ( mie en tarvii kumpaakaa). Kehitysluokkakuvannoilla selitetään milloin sellupuut luovutetaan ja taimet pitää ostaa. Puukaupassa on paljon parantamisen tarvetta. Lauri Vaara ei ehtinyt edes aloittaa nöyryytyksen syvällistä hävitystä. Tolopaisen varmahavainto metsäntuhosta on vilpitön esimerkki puunkorjuun ja kaupan kulttuurista. Saman tapasin seurakunnan metsästä.

    Annelin tieto ettei metsän uusiutuvuus jatku jostain monikerrosmetsän hakkuunvaiheesta tarvinnee vahvistusta ja ongelman ratkaisua jos  näin on.

    Olen yksinkertaisella aritmetiikalla näyttänyt kuinka tuottavuuden nopeus vaikuttaa ei se kuitenkaan näy kelpaavan. Pitäisikö odottaa 50v vai myydä? sitä voi pohtia niinkin mihin osoitteeseen laitetaan 50 vuoden jälkeen mittauslistat ja rahat? Sama jos lottoaa ja voitot kotiutetaan vasta ” siellä Pietarin kassalta”.
    Hyvää Pääsiäistä !

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jatkuvan kasvatuksen määritelmiä on useita, mutta olennaista ei ole puuston erirakenteisuus vaan avohakkuiden välttäminen. Pienaukko on rajatapaus, jota itse en lue jatkuvaksi kasvatukseksi vaan rinnastaisin sen ennemminkin kaistalehakkuisiin.

    Erkki Lähteen mielestä toinen olennainen juttu on välttää kustannuksia. Lisää aiheesta esimerkiksi kirjallisuudessa,  Tapion metsänhoidon ohjeissa ja Timo Pukkalan blogissa.

    Taimia syntyy helpommin sekametsään kuin puhtaaseen kuusikkoon. Vallitsevaan latvuskerrokseen pitäisi siis saada koko ajan mukaan koivua tai mäntyä. Helpommin sanottu kuin tehty kun niitä ei kuusten sekaan koivikon alle yleensä synny. Jos syntyy, jatko on astetta helpompi. Miksei sitten kuusikon jälkeen tekisi vaihteeksi avohakkuuta,niin maaperä saa jälleen elpyä kuusen happamoittavasta vaikutuksesta?

    Rukopiikki

    Mitä järkeä tällaista jaottelua on edes tehdä kun sekään ei näytä olevan selvää mikä on mitäkin. Mitäpä jos kukin tekee metsässään niin kuin parhaaksi näkee.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Aivan oikein: tekee mitä huvittaa kunhan noudattaa metsälakia.

    mehtäukko

    Perkolle, Itämaan ihmeen ja Menninkäisen viime pakinat kuvaavat hyvin tilanteen. Jk:n rajallinen toiminta tietyissä kohteissa voi onnistua,sitähän ei kukaan ole kiistänytkään. Jaksollinen käy kaikkeen. Että ”konsernit vahtii” on tuulesta temmattua.

    Ja on aivan turhaa luulotella ,että mänty ja rauduskoivu taimettuvat pienaukkoihin ja jk metsään muutenkaan.

    Puuki

    Avohakkuiden välttäminen johtaa jossain vaiheessa metsän kasvun hyytymiseen ja hakkuumahdollisuuksien vähenemiseen.  Kasvun vähenemistä tapahtuu jonkin aikaa taimikon alkuvaiheessa ja  jk:ssa joka kerta  , kun PPA lasketaan taimettumisen aikaansaamiseksi alas.  Jos siis metsässä ei ole jo valmista erirakenteisuutta ja kasvatuskelpoisia puita riittävästi  , niin keskikasvu putoaa väkisinkin.  Se minkä verran kasvu putoaa ratkaisee isolta osalta sen kannattaako jk sillä kasvupaikalla verrattuna tasakäiseen kasvatukseen vai ei.   Jk:ssa jätetyn puuston arvokasvu joko riittää tai sitten ei riitä kompensoimaan kasvumenetystä .

    Suuri epävarmuustekijä on jk:n pitkäaikaisten koetulosten puuttuminen ; miten syntyy uusia taimia ja miten ne selviää nuoruusvaiheesta tukkipuuksi asti.   Usein ei selvitä ilman taimikonhoitoa eikä ehkä ilman täydennysistutustakaan. (= Lisää kuluja ) .  Hyvät erirakenteiset jk -kohteet on melkein aina tulosta aiemmasta puun kasvatuksesta ; maanmuokkauksen avulla syntyneestä alikasvoksesta sopivalla kasvupaikalla. (Paitsi niillä turvemailla joilla luont. uudistuminen on hyvin onnistunut ja erirakenteisuus on luontaista muutenkin) .

    Alaharvennukset ei ole nykyään  pakollisia ( muualla kuin  yleensä jk-mainoksissa esiintyvissä tuottovertailuissa) . Voi ihan hyvin tehdä yläharvennuksenkin mutta sitä ei tutkim. mukaan kannata tehdä kuin hyvin hoidettuun metsään jossa pääosin lisävaltapuita jätetään   edelleen kasvatettavaksi puustoksi.

    Käsitteiden sekamelskaa kannattaa ehkä selventää : ”Perinteisesti” tasaikäiseksi kasvatukseksi on luettu korkeintaan 2 latvuskerroksen kasvatusmallit (esim. koivikko jonka alle tulee kuusikkoa) . Jos latvuskerroksia on selvästi 3 tai enemmän, on kyse erirakenteisesta kasvatuksesta.  Jatkuvaksi kasvatukseksi sanotaan tosin jo mä-siemenpuuhakkuutakin,  jos siemenpuita ei poisteta kaikkia vaikka on syntynyt taimikko alle.

    Hyvä ohje tuo; Tehdä mitä huvittaa kunhan noudattaa metsälakia.  Mikäpä siinä. Ohjeitakin kannattanee joskus kuunnella ettei tee samoja virheitä kuin  jo joku muu tai itse jo aiemmin on tehnyt.

    ”Kaikki muu paitsi purjehtinen on turhaa” taisi olla L.Mårtensonin kipale joskus aikoinaan.  Ehkä se on vähän niin metsänhoidossakin .

Esillä 10 vastausta, 391 - 400 (kaikkiaan 13,323)