Täydennän vielä teemaani ”parhaat puut”.  Parhaimmathan kasvavat aukoissa.  Ovat syntyneet jalostetuista siemenistä ja luonnollisestikin ensiksi taimitarhalla odottamassa maahan pääsyään.

Parhaiden puiden kasvatuksen lisäksi myös olosuhteet ja resurssien käyttö ovat jaksollisessa kasvatuksessa optimaaliset.

Taimet saavat kasvaakseen kaiken auringon valon, ravinteet ja veden.  Isot puut eivät varjosta tai vie vettä ja ravinteita.  Valpas metsänomistaja suorittaa varhaisperkauksen ajoissa, jolloin vesakko ei haittaa kasvua, mutta sen lahoaminen helpottaa edelleen ravinteiden saantia.  Seuraavalla perkauksella estetään haitallinen kilpailu ja jätetään parhaat yksilöt kasvamaan.

Kasvatusmetsissä pidetään puiden tiheys sopivana.  Kuten tiedetään, niin metsän kasvu riippuu paljolti puiden vaipan kokonaispinta-alasta.  Kun on paljon vaippaa ja sopiva ikä, niin kasvu on huimaa.

Merkittävä tekijä on myös puiden vaihtelevat tavat käyttää kasvuresursseja.  Harvassa kasvavat jatkuvan kasvatuksen puut panostavat pystyssä pysymiseen kasvattamalla tukevan tyven ja vahvan juuriston.  Ne myös torjuvat naapureiden kilpailua kasvattamalla laajan oksiston.  Nämä tekijät siis tuhlaavat metsän kasvattajan kannalta asiaa tarkastelteltaessa kasvuresursseja.

Jaksollisen kasvatuksen puut luottavat pystyssä pysymiseen ”joukkovoimaan”.  Tiheässä kasvava metsä pidättää tuulta ja yksittäisen puun ei tarvitsen panostaa silloin niin paljon pystyssä pysymiseen.  Toisaalta jaksollisen kasvatuksen puun päämäärä on saada mahdollisimman paljon valoa.  Silloin panostetaan  kaikki liikenevät resussit pituuskasvuun ja minimoidaan oksistoon käytettävät resurssit.

Onko siis ihme, että jaksollinen metsä kasvaa ylivoimaisesti paremmin väittävät Lähteet, Pukkalat ym mitä tahansa.

Parhaista puista puheen ollen, laadultaan parhaat ra-koivut kasvaa yleensä sekapuuna havupuiden kanssa.

Arvokasvun lisääminen varsinkin kuitupuukoosta tukkipuuksi nopeutuu, jos taimikko harvennetaan riittävän harvaksi mutta ei kasvupaikkaan (ja puulajiin) nähden liian aikaisin eikä kuitenkaan liian harvaksi.   Joskus aiemmin oli kuitupuulla suht. hyvä kantohinta nykyiseen verattuna.  Silloin optimaalinen kasvatustiheys ei välttämättä päde enää .  Myös kaikki kustannukset on nousseet mutta puun myyntihinnat ei ole muuttuneet.   Se vaikuttaa kasvatustyyliin,  jos halutaan optimoida kasvatusketjua tuoton kannalta.

Hyvän maan muokkauksen , taimien jalostuksen kehittymisen tuomat edut ja siirtohyöty jää jk:n ja osin  myös  norm. luont. uudistamisen tapauksessa saamatta.

Optimoidun jk:n ja optimoidun tasaikäisen kasvatuksen vertailussa jää jk useimmiten  toiseksi , jos molemmat kasvatustavat on optimoitu eikä vain toinen.

Onhan metsienhoito monimutkaista, sinne kuuluu myös päälekkäisyyksiä. Kuka sen lopulta sanoo minne kuuluu. Jaksottaiseen metsään katsotaan kuuluvan paljon jatkuvan kasvatuksen elementtejä ja vastaavasti jatkuvaan jaksottaisen elementtejä. Paremmuuden arviointi voi olla vaikeaa jo tästä syystä ja eikö olisi parempi hoitaa samassa metsässä ja todeta, että tuloksiin päästiin tälläkin tavalla?

En tuossa edellä ottanut kantaa siihen, miten itse kukin metsiään käsittelee vaan etsinyt siis biologista selitystä siihen, että miksi jatkuva kasvatus pilaa metsät ja miksi toisaalta jaksollisen kasvatuksen metsien kasvu on ylittänyt kaikki ennakko-odotukset.

Sekä Suomen metsien, että monien yksittäisten pilalle harsittujen metsien kasvu, kun on siirrytty jaksolliseen kasvatukseen vahvistaa teoriani.  Biologialle ei voi mitään.

Kerttu.  Kuten jo edellä kirjoitin, niin en ottanut kantaa toisten metsien hoitoon vaan siihen miksi metsämme käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.

Olisit ottanut kantaa siihen.

En muista vaatineeni ketään oikeuteen, koska se ei ole minun asiani.  En ole vahingon kärsijä.

Täällähän ollaan asioista keskustelemassa ja tietysti on usein saman asian toistoa.

Minulla on kuitenkin siis faktatietoa, jonka perusteella teen johtopäätökset.  Onhan se hurjaa, kun 70 vuodessa lähes luonnontilaiset metsät hakataan metsälakien sallimalla tavalla (Korkeimman oikeuden päätös)  tilaan, ettei niistä löydy edes tavallisen saunan hirsiä.  Minulla on nimittäin vuodelta 1933 tieto kaikkien tukkipuiden määristä ja mitoista.

Toisaalta hurjaa on sekin, miten hyvin metsät ovat kasvaneet siitä lähtien, kun niitä aloitettiin uudistaa 1963.

Nythän käsittelyssä on Eduskunnassa se Metsähallituksen maiden avohakkuukielto esitys ja samoin ovat monet seurakunnatn ja kunnat siirtyneet jatkuvaan kasvatukseen.  Nämä eivät ole kenenkään yksityisasioita ja siksi koko kasvatustapakeskustelua on syytä käydä asiapohjalla.