Vastaa hyvinkin aloituksen ”koealaa”. Ei tunnu riittävän, että hakataan lakirajoille, tehdään vielä yläharvennuksena eli harsitaan. Hakataan metsä pilalle ilman tulevaisuuden ennustetta. On yleistä tämän päivän metsänhoidossa ja vastaa hyvinkin jatkuvan kasvatuksen väärää tulkintaa, joka on kirjattu metsälakiin.

Pystykaupat ovat yhtiön hakkuita, jos vaikka ne tehdään metsänomistajan metsässä. Siihen nähden metsänomistajien hakkuut ovat vähäisiä ja niistäkin suurin osa tehdään Mhy korjuupalvelun kautta.    Näistä voi hieman päätellä metsänhoidon vastuukysymyksiä.

Mhy mainostaa, että on vastine yhtiöiden pystykaupalle. Ei ole logistiikassa eroa yhtiön hakkuisiin, mutta hallinnollisesti ovat hankintahakkuita. Olisiko mitään sitä vastaan, jos hakkaisivat samalla sopimuksella? Ootoksessa on metsänhoitokin?

Se on vähän kuin tuo Mhy maksu, tarpeellinen!

Tuostakin kuvasta tuli mieleen, että kehityskulku metsissä on täysin ennustettavaa ja sen pystyy näkemään aikaisempien tapahtumien pohjalta.

Kun aloitat jatkuvan kasvatuksen, niin poistat parhaat puut.  Jäljelle jääneet eivät ole yhtä hyviä.  Kasvavat hitaammin.  Kun sitten myöhemmin tarvitset taas yhtä paljon rahaa, sinun puusi ovatkin pienempiä, joten niitä on hakattava useampi samaan tuloon päästäksesi.  Metsä harvenee entisestään.  Pohjapinta-ala ja kasvu pienevät.  Lopulta tilanne on sellainen, ettei ole mitään harvennettavaa tai hakattavaa.  Saat odottaa kymmeniä vuosia ennen kuin on järkevää hakata.  Näin kävi sille minun puuhamaalleni.  Lähes luonnontilaiset metsät, joissa kasvoi valtavan isoja puita harsittiin 70 vuodessa tilaan, jossa oli vain 6-tuumaisia yhden tukin tukkipuita.  Siis niin pieniä, ettei saa kunnon saunaakaan.  Puuta oli metsissä luokkaa 50 m3/ha   Piti odottaa 30 vuotta ennen, kuin kannatti aloittaa hakkuut.  Meidän metsissä ei ole 1933-63 välillä syntyneitä ikäluokkia.

Kun siirryttiin 1963  jaksolliseen kasvatukseen, niin hakattiin aukoiksi ensiksi huonoimmat kohdat.  Ensimmäisen aukon jälkeen jäi 95 % pinta-alasta kasvamaan.  Mukana tietysti parhaiten kasvavat yksilöt.  Tätä tahtia on jatkettu 58 vuotta, nyt noin 1,3 % pinta-alasta vuodessa, tavoitteena 80 vuoden kiertoaika.   Aina on kasvamassa lähes kaikki parhaat yksilöt.    Puuta on 150 m3/ha.

Kyseessä on siis pelkistetysti kaksi kierrettä.  Jatkuvassa kasvatuksessa puuston vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen johtava kierre.  Jaksollisessa puuston määrän lisääntymiseen ja laadun paranemiseen johtava kierre.  Eikö valinta olekin helppoa.

Onnittelut vaan Timpalle, näin pitää jaksottaisia metsiä hoittaa. Sitä tekee itse kukin, mutta hoidettavana on myös jk. metsiä, joita kertomasi mukaan Timpalla ei ole.

Että menisi jonkinlaisessa konsensuksessa, huomautettavaa löytyy myös jaksottaisesta metsänhoidosta. Esim. Kemeran osalta pilataan nuoria metsiä. Niistetään runkoluokassa (15) raakasti, jopa siinä määrin, että jäljelle saadaan jätemetsiä.

Eikö kemeraehtoja voisi muuttaa niin, että metsiä käsiteltäisiin optimaalisesti taulukoiden mukaan. Esim. niin, että kemaraehto täyttyisi vuosissa (puustonikä), johon mennessä hoitohakkuu on suoritettava. Ei ainakaan nykyisen kaltainen harsiminen kemeran suhteen ole mahdollista  (tarpeen).