Puukilla on oveluutta, tosi paha kyssäri.

Anneli J.   vertailet  mielenkiintoisia juttuja , en jatka kiistelyä mutta kerron mitä mieltä olen.  Jotakuin ymmärrän pörssisijoittamisenkin enkä osaa verrata sitä metsän olemukseen. Molemmissa on liikkuvia osia paljon ja  täysin erilaisia.

– varmuus,   millä se muulla syntyy aukosta kuin rahalla ja kalliilla työllä jota ei kerkeä millään saada takaisin ennen 30 v.

– korkea puunkasvu,  aukosta startti vie  sen 30 työvuotta ennen vähäistä myyntiä.  Silloin on johtoasema varmasti  menetetty (”keskinopeus  testi”) . Oikein viritetty  monikerros on tuottanut jo kaksikertaa  tukkisavotasta tuloa.

– hokema monim.,  se on kuin  olet sanonut  ” katsojansilmästä kiinni ja arvostuksesta”

– aukon tarve,  metsiin muodostuu erilaisia läikkiä olkoon tarve tai ei.  Pohjolan arot 6000 vuoden aikana on kehitys  kerinnyt  käydä kaikki läpi   eikä enää mitään uutta.  Se olis sitä; I’art pour l’art, lat. ars gratia artis,  on 1800-luvulla yleistynyt iskulause.

Tulo on suurempi, korjuu 100 kertaa varmemmin junailtavissa, korjuukulut pienemmät, puulajien monipuolisuus paremmin hallittavissa, taimikon kasvu… jne.

Peli on tasan 10-0.

Kiitos A. J.  myös Sinulle!  Aukkojen erikuvioilla  jokaisessa on se 30 vuoden työvelvollisuus ja  arvokasvun odotus  joka monikerrosmetsässä ei hidasta. Sille ei voi mitään vaikka et sitä uskoisi. Pitää kertoa niiden aukkojen luvulla se jälkeenjääneisyys ( 30 V). Onko joku käynyt savotalla aukossa? Tamppaamassa kylläkin.

Sekin sivujuonne, että puut olisi  lyhyempiä  kuin toisella tilalla on mielikuvitusta. Ei puut tunnista sitä  kenen metsässä ne  kasvaa! eikä ne ole muuttuneet  bonsai puiksi yhdessä yössä, on varma havainto.  Tässä ollaan samalla planeetalla saman auringonalla.

Hieno keli ulkona, Kuullaan!

Olin kerran Helsingin Yliopistolla koulututilaisuudessa, jossa käsiteltiin kasvatustapojen kannattavuuseroja.  Sauli Valkonen referoi, suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia tutkimuksia, joissa jaksollinen oli todettu 20-40 % edullisemmaksi.  Eräs, muistaakseni ruotsalainen, tutkimus oli lopetettu, koska jatkuvan kasvatuksen metsä ei taimettunut.

Erkki Lähde esitteli omaansa, joka oli todistanut jatkuvan muistaakseni 40 % edullisemmaksi.

Arvatkaapa ketä uskoin.  Ei ole enää uskon vaan tiedon asia, kun ensimmäisistä jaksollisen kasvatuksen hakkuista on kulunut 58 vuotta.  Niin paljon paremmiksi meidän metsät ovat muuttuneet niin kasvun, puumäärän kuin monimuotoisuuden osalta.  Ja järeää puutakin löytyy vaikka kuinka paljon.

Timppa on omaan menetelmäänsä tyytyväinen ja hyvä niin.

Perko myös omaansa ja hyvä niin.

Miksi kiistellä asiasta? Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Aika näyttää mihin maailma on menossa. Se on hienoa, että omistaja saa päättää näkemyksensä ja arvostuksiensa mukaisesti.

Yksi asia on varma. Jos investointia ei koskaan saada taakaisin, niin investointi ei ole taloudellisesti kannattava. Jos koron katsoo olevan nolla, niin kaikki metsään tehtävät investoinnit näyttävät hyvin kannattavilta.

Taloudellisessa mielessäkin tavoite on yksiselitteinen. Pyritään maksimoimaan nettotuoton nykyarvoa. Jos sitä ei kykene ymmärtämään, niin metsäntalouden taloudellisuudesta puhuminen on tyhjän päällä.