Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 241 - 250 (kaikkiaan 12,820)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • hemputtaja

    Perko: ”Sahat ja selluntekijät on sitä samaa kuin valkomusta kanalanta.”

    Hyvä vertaus. Kukkamaat kasvit yleensä tykkää kanan lannasta ja Suomen talous sellun keittäjistä ja sahureista. Menee niin hyvin, että jää tilaa turhanpäiväisille, risupartaisille aukkojen vastustajille ja sirkeä simmuisille vihertyttösille.

    Jovain

    Jäähän kuutiot puuntuottajalle ja hinnaston mukaan myös rahat. Ja laatupuun markkina puutavarayhtiöille. Sitähän ei voi kielttää missä iso raha liikkuu.

    Kurki

    Perko: Sauli Valkosen kanssa kuvassa metsä ei ole vielä ehtinyt muotoutua täydellisesti eri-ikäiseksi. Kuvassa ei vielä näy niitä parhaassa arvokasvussa olevia puita. Sitä Saulikin sanoo, että vie aikansa ennen kuin 100 vuoden taantuma saadaan korjattua.

    Miten Saulin takana näkyvästä normaalista siemenpuutaimikosta voi saada eri ikäisen jatkuvan kavatuksen metsän kasvattamalla sitä tuossa tiheydessä?

    Aika ei tuosta tee jatkuvan kasvatuksen metsää koskaan, vaan pienemmät puut jäävät jälkeen ja kuolevat ja kestää kauan, että noista valtapuista sitten tulee paksuudeltaan tukkipuun mitat täyttäviä.

    Jos nyt ei tehdä raivausta taimikko menee pilalle ja luonto kyllä harventaa sitä sitten aikanaan ja valtapuista tulee tasaikäinen metsä.

    Timppa

    Kehitys on juuri niin kuin Kurki kirjoitti.  Naapurissa on (luonnonsuojelualue) 1911 olleen metsäpalon jälkeen syntynyt männikkö.  Se on tasakorkuinen.  jotkut tiheämmässä kasvaneet männyt ohuempia ja aina vuorollaan joskus kuolevat.  Hiven pienemmän näköistä kuin meidän puolen 2 kertaa harvennetut männiköt.

    Jovain

    Menee se laatupuu metsäyhtiöiden kautta lajitteluun ja markkinoille. Tarkoittaa lähinnä vientiä, mutta olisi se hyvä, jos myös puuntuottaja saisi osansa markkinasta. Menee lähinnä bulkkina ja on siitä huono puoli, että sillä kuitataan laatupuumarkkina.

    Onhan siellä Sauli Valkosen/Riikka Piispasen ulostulossa hyvin kuvattu männyn jatkuvaa kasvatusta ja männyn laatupuu kasvatusta.

    Perko

    Asiallinen kysymys, kiitos  Kurki.

    Varmaan tiedätkin, mutta voit katsoa esim Pukkalan  kirjasta kuinka siirtymistä voi ”jouduttaa” muokata.    On olemassa muidenkin kuvaamia ohjeita jos henkilön kemia ei sovi.  Oma kokemukseni on myös lyhyt ja perustuu muutamaan aiempaan vahingossa  syntyneeseen useimmiten hylkykohteeseen jotka neuvonta ja valvonta ovat toivottomana hylänneet.

    Saulin kuvassa samanmoinen kohta on miullakin turvekankaalla.  Siitä kerättiin enimmät  siemenpuut ja 3- 5 jätettiin /ha  geenipankiksi.

    Muistan ne edellisetkin eri-ikäismetsät joista möin hankinnalla A- lk tukkia.  Silloinen ”Metsäkeskus”  pakotti hävittämään kaiken  ja närettä tilalle. Monessa kohteessa olis voinut jättää hyvän arvokasvumetsän mutta teollisuus tarvitsi puuta, sanoi se ”metsänviisas”.   Valtuuvet oli vähissä kuin Päätalon Herkolla.

     

     

    A.Jalkanen

    Jatkuva kasvatus ’hakkoo paikkoosa’ ku Piätalon Herkon uuni.

    Jatkuvan kasvatuksen metsä ei ole aina eri-ikäinen eikä erirakenteinen.

    Planter

    Tässä skannattuna puheenvuoro uusimmasta Suomen Luonto lehdestä. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi?

    sll

    A.Jalkanen

    Jatkuva kasvatus voi olla sopiva alueille, jotka eivät luonnonmetsässä yleensä pala, eli rämeille ja korpiin, joihin sitä nykyisin jo suositellaankin. Lisäksi sitä voi käyttää kivennäismailla, jos on valmiina erirakenteinen metsä tai luontainen kehityskelpoinen alikasvos tai sellainen näyttää mahdolliselta kehittää. Edelleen, alueilla joilla on jokin muu kuin puuntuotantopainotus.

    Kirjoittaja V. Luhta voisi ostaa itselleen – on ehkä jo hankkinutkin? – muutaman hehtaarin ivalolaista metsää, niin ei tarvitsisi säikähtää maiseman muuttumista. Palstan monimuotoisuutta tulee säätämään poro, mutta se on toinen juttu se.

    Gla

    Visakallon toteamus tiedon määrästä, koulutustasosta ja sen suhteesta vaihtoehtoisiin faktoihin uskomisesta pitää ainakin tässä tapauksessa uskomattoman vahvasti paikkaansa. Tuokin kaveri on tittelistään päätellen hankkinut itselleen korkeakoulututkinnon, mutta tiedon käsittelyä ohjaa silti oma asennemaailma. Käsittääkseni (minulla ei ole korkeakoulututkintoa) tuon tason koulutukseen liittyy olennaisena asiana tiedon hankkiminen ja sen käsittely. Minusta on huolestuttavaa, että lopputuloksena on kirjoituksen kaltainen määrä sontaa.

Esillä 10 vastausta, 241 - 250 (kaikkiaan 12,820)