Jatkuva kasvatus käytännössä.

Jaksollisen metsän kasvu ja puustopääoma tietenkin heilahtelevat enemmän vuosien välillä. Nykyinen tiedekonsensus taitaa kuitenkin olla että jaksollinen kerää suuremman keskikasvunsa vuoksi kiertoajalla enemmän hiiltä ilmasta puustoon ja maahan, vaikka huomioitaisiin avohakkuuvaiheen viive. Hiilitaselaskennassa pitää huomioida, että avohakkuun hetkellä syntyy suuri karikesyöte maaperään. Sitä maaperä sulattelee hetken ja osa jää kokonaan hajoamatta. 40 prosenttia puun kokonaisbiomassasta meni syötteeseen, ja osa siitä säilyy hiilivarastossa hyvinkin pitkään, esim. kannot ellei niitä korjata. Ts. avohakkualue näyttää hiilettömältä mutta sitä se ei ole, hiili on vain siirtynyt eri paikkaan.

Harvemmin kannot ja havumassa toimivat hiilinieluina, sellaista havaintoa ei ole? Aika ehtymättömälle paikalle vaikuttaa nuo tallintakuset, mutta ei se haittaa, päinvastoin?

Ojitusmätästys itellä ollu kanssa menetelmänä uudistuksissa pääosin ja ollut tyytyväinen, kyllä metsä kasvaa. Siihen päälle typpilannoituksia tällekin kesälle 30ha alalle omalla levityskalustolla. On kyllä tuhkaakin tullut laitatettua viime vuonna viimeksi. Mukava se on seurata hyvää metsien kasvua kun tekee asiat ns. Omasta mielestä ainakin oikein minkä on hyväksi havainnut.

Jovainille huomauttaisin: kasvihuonekaasujen raportoinnissa on maaperän hiilinielut ja päästöt mukana. Niistä käydään hirmuista porua, kun laskenta on epävarmaa ja Ruotsin tulokset vastaavalla ilmastovyöhykkeellä erilaiset. Siltä varalta kerron jos on jääneet Metsäuutiset ja hiilinieluketju Jovainilta lukematta.

Tutkimustietoa on yli 20 vuoden ajalta ja käytännön kokemusta on myös. Ei voi enää sanoa ettei olisi tutkittu eikä kokeiltu. Avohakkuun yhden hehtaarin 10 ensimmäisen vuoden hiilitaseen pohjalta ei voi tehdä ilmastopolitiikkaa.